Laidunmaat ja paimenet ovat Nepalissa vähentyneet
Vapaasti laiduntavat vuohet syövät halukkaasti paitsi heinää myös puiden taimia. Siksi vuohien laidunnusta vuorten rinteillä on haluttu rajoittaa. Metsänpeitto onkin Nepalissa ilahduttavasti kasvanut. Mutta on myös muita seurauksia.
Sahara Nepalin hankkeessamme on päädytty uuteen ratkaisuun.
Matalassa peltikattoisessa ruokapaikassa, jossa usein Sahara Nepalissa käydessämme aterioimme, oli kerran myös vuohia. Ne odottivat häitä, joissa niilläkin olisi hyvin tärkeä rooli, joskin passiivinen. Sadat häävieraat saisivat lihaa, jota tuoreempaa ei voisi ollakaan, ja vuohien kasvattajat palkkansa: käteistä rahaa.
Käteistä tarvitaan joskus äkillisestikin, ja harvallla sitä on säästössä. Silloin pulasta pelastaa vuohi, joka myydään teuraaksi. Ei ihme, että vuohista puhutaan Nepalissa ATM- eli otto-automaatteina.
Sahara Nepalin hankkeessa on kolme vuohienkasvattajaryhmää. Niiden 75 jäsentä ovat saaneet koulutusta eläinten hoitamisesta, hygieniasta ja ravinnosta. Projekti on tukenut kasvattajia uudistamaan vuohisuojansa puhtaammiksi korvaamalla maalattiat kovilla puulattioilla, mikä suojelee sorkkia ja helpottaa puhtaanapitoa.
Useimmilla kasvattajilla on muutamasta 15:een tai 20:een vuohta; vuohet ovat yksi perheen toimeentulokeinoista. Eläimet ovat itse hankkineet pääosan ravinnostaan metsistä ja metsäniityiltä, toki isäntäväkensä paimennuksessa.
Kaikki Nepalissa tietävät, että laiduntamisessa on ongelmia.
1960-luvulla Nepalin metsät olivat vähentyneet ja peittivät enää neljänneksen maan pinta-alasta. Se oli suoranaisesti vaarallista, sillä puuttomat rinteet ovat alttiita eroosiolle ja maanvyöryille. Nepalissa alkoikin voimakas ja erittäin menestyksellinen metsitys- ja metsiensuojeluliike. Perinteinen vapaa laiduntaminen – jota kaikkialla harjoitettiin, mitäpä muutakaan – alkoi näyttäytyä vanhentuneena ja vahingollisena käytäntönä.
Myös Sahara Nepalin koulutuksissa on keskusteltu näistä asioista ja etsitty vaihtoehtoja, semminkin, kun hankkeessamme on koko ajan ollut tavoitteena luoda myös päätoimista kaupallista yrittäjyyttä eli vuohien kohdalla kasvattaa eläinten määriä tai ainakin niiden tuottavuutta.
Shiva Kathayatilla on nyt 60 vuohta entisen 20:n sijaan.
Vuonna 2025 Sahara Nepal vei kahdeksan vuohienkasvattajaa opintomatkalle Budhitolan vuohikasvatuskeskukseen Kailalin piirikuntaan. Modernit, raikkaiksi ilmastoidut vuohisuojat, rokotetut, hyvin hoidetut ja ruokitut vuohet, joista kaikista pidettiin tarkasti kirjaa, jäivät kiehtomaan Shiva Kathayatia.
Viime keväänä vuohienkasvattajille, yhdelle heistä, tarjottiin mahdollisuutta saada hankkeelta tukea nykyaikaisen ison vuohisuojan rakentamiseen. Järjestettiin kokous, keskusteltiin, ja lopuksi kaikki ryhmien jäsenet äänestivät, kuka tämän mahdollisuuden parhaiten ansaitsisi.
Äänestyksen voitti Shiva Kathayat.
Hän oli jo itse ryhtynyt laajennustoimenpiteisiin ja hänellä oli resursseja: vettä sekä kolme ropania eli kolme kertaa noin 510 neliömetriä maata. Shiva Kathayat jo suunnitteli hankkivansa 60 vuohta ja niiden ruokkimiseksi istuttavansa kahdelle ropanille napier-heinää ja yhdelle nokkosta. Koska se ei riitä kaikkeen, loput heinät hän itse hakisi metsäisiltä rinteiltä. Hän myös hankkisi isompituottoisen januapati-siitospukin.
Näin on tapahtunut.
Vuohet ja metsä -asia on monisyinen. Shiva Kathayatilla on harvinaisen paljon maata rehujen kasvattamiseksi. Silti hänenkin on lisäksi ostettava tai kerättävä sitä itse.
Heinien ja oksien keruu on raskasta työtä, ja työvoima on Nepalin maaseudulla vähentynyt ja vanhentunut. Nuoret ovat muuttaneet työn perässä kaupunkeihin ja ulkomaille.
Myös Nepalin metsien tila on muuttunut. Onnistuneen suojelu- ja istutustyön tuloksena 44 prosenttia maasta on nyt metsien peitossa. Samaan aikaan, laidunnuksen vähennyttyä, kypsään ikään ehtineiden metsien aluskasvillisuus on runsastunut ja metsiin on kerääntynyt paksu kerros helposti palamaan syttyvää biomassaa, eritoten alkuperäistä kasvillisuutta syrjäyttäviä vieraslajeja. Metsäpalot ovat kasvava riesa Nepalissa.
Ennen karja esti vieraslajien leviämisen ja ylläpiti biodiversiteettiä, aivan kuten Suomessa.
Vuohien vapaa laidunnus onkin metsäekologian kannalta paikoin välttämätöntä. Avainsana on konteksti, paikallisuus. Taimikkovaiheessa metsänkäyttöä ja laidunnusta on rajattava ja estettävä. Mutta täyskasvuisten metsien kohdalla laidunnus on hyödyllistä.
Mastan maalaiskuntaan on saatu esimerkki uudenlaisesta, kestävämmästä vuohipolitiikasta. Shiva Kathayat on toisten kasvattajien esikuva, innostaja ja tukija. Hän ruokkii vuohiaan niin itsekasvattamallaan rehulla kuin keräämällä sitä vuoristosta, mikä vastaa vapaata laidunnusta mutta on kontrolloitua.
Laidunalueet ovat Nepalissa vähentyneet asutuksen, infrastruktuurin, suojelualueiden ja rajakontrollin kasvaessa. Myös ilmastonmuutos ja kuivuus ovat vähentäneet sopivia maa-aloja.
Vuohien valtava suosio ja kysyntä ei kuitenkaan ole vähentynyt, eikä tarve taistella köyhyyttä vastaan. Päinvastoin. Siksi asteittainen rehuruokintaan siirtyminen on välttämätöntä, samoin kuin – paikoin! – vapaa laidunnus. Ratkaisu on sekä-että, ei joko-tai.
Lähde: Rethinking grazing in community forests in Nepal – OnlineKhabar English News
Teksti: Katri Simonen
Kuvat: Heli Janhunen ja Sahara Nepal
Sahara Nepal -hankkeen vaaditusta omarahoitusosuudesta puuttuu vielä 2200 euroa. Ole mukana edistämässä pienviljelijöiden parempaa toimeentuloa ja varmista jäljellä olevien hanketoimintojen rahoitus tekemällä lahjoitus Pääskypuodissa tai tilisiirtona (FI06 5780 0720 2384 06, viite: 39097)
Käytämme lahjoitustuotot sataprosenttisesti hankkeen hyväksi. Kiitos tuestasi!
