Kehitysyhteistyö Nepalissa

Nepal on vuodesta 2019 lähtien ollut Pääskyjen uusi kohdemaa, missä meillä on kaksi ulkoministeriön tukemaa kehitysyhteistyöhanketta. Keskisessä Nepalissa kehitetään chepang- ja tamang-yhteisöjen ruokaturvaa ja toimeentuloa sekä vahvistetaan metsien kestävää yhteisöllistä käyttöä ja hallintoa yhteistyössä NAFAN-järjestön kanssa. Kaukolännessä vahvistetaan naisten asemaa perheessä ja yhteisössä sekä luodaan uusia toimeentulomahdollisuuksia mm. luonnonmukaisella vihannesten viljelyllä ja metsätuotteiden jalostamisella sekä markkinointia kehittämällä. Yhteistyökumppanina on Sahara Nepal -järjestö.

Alkuperäisyhteisöjen toimeentulon ja yhteisöllisen luonnonvarojen hallinnan vahvistaminen (2019-2021)

Pääskyjen ja NAFANin (National Forum for Advocacy Nepal) kolmevuotisessa, helmikuussa 2019 alkaneessa hankkeessa parannetaan alkuperäisväestön toimeentuloa ekologisesti kestävällä tavalla, vahvistetaan metsien yhteisöllisen käytön ja suojelun osaamista ja hallintoa sekä lisätään yhteisöjen naisten osallisuutta. Hanke toteutetaan Raksirangin maalaiskunnassa kukkula-alueella Nepalin keskiosassa ja sen odotetaan hyödyttävän suoraan noin 1150 kotitaloutta 20 kylässä. Hanketta toteutetaan Suomen ulkoministeriön, Mikkelin kehitysmaayhdistys KEMAn sekä Savonlinnan Kehitysmaayhdistyksen tuella.

Hankkeen toteutuksesta vastaa National Forum for Advocacy Nepal (NAFAN), joka on yhteiskunnallisesti suuntautunut kansalaisjärjestöjen verkosto, jonka tarkoitus on puolustaa ja voimaannuttaa Nepalin syrjäytyneitä ihmisryhmiä. Järjestö on perustettu vuonna 2004.

Alkuperäisväestön ja luonnon rinnakkaiselo vaikeutunut
Raksirangin maalaiskunta sijaitsee kukkula-alueella Nepalin keskiosassa lähellä kuuluisaa Chitwanin kansallispuistoa. Kunta on pari vuotta sitten perustettu ja asukkaita on kaikkiaan noin 45 000. Valtaosa väestöstä kuuluu etnisiin vähemmistöihin (chepangit ja alueelle myöhemmin tulleet tamangit). Chepangit ovat alueen alkuperäiskansaa, jotka ovat sukupolvien ajan harjoittaneet kaskikiertoviljelyä. Aikaisemmin, kun maata oli enemmän, kiertoviljely oli sopusoinnussa luonnon uusiutumisaikojen kanssa. Väestön kasvaessa ja metsien vähetessä kaskialueiden kesantojaksot ovat lyhentyneet, eikä puusto ehdi enää kasvaa takaisin. Luonnon lajikirjo kapenee ja paljas maa altistuu eroosiolle.  Sadekaudella maanvyörymistä koituu paljon vahinkoa viljelyksille, rakennuksille ja tiestölle. Maanvyörymät ovat myös hengenvaarallisia ihmisille ja kotieläimille. Noin 70 % pelloista on jyrkkiä rinnepeltoja. Viljelykset ovat pieniä ja enää vain 15 % kotitalouksista on ruuan suhteen omavaraisia. Ilmastonmuutoksen myötä on odotettavissa, että yhä jyrkemmät säätilojen vaihtelut pahentavat eroosio-ongelmia entisestään, jos mitään ei tehdä.

Tulonhankintaa vaikeuttavat huonot kulkuyhteydet kaupunkiin – syrjäkylistä tuotteiden vieminen markkinoille voi merkitä 7-8 tunnin kävelyä. Valtaosa alkuperäisväestöstä ei virallisesti omista viljelemiään peltotilkkuja, eivätkä he siksi voi saada tukea mm. maa- ja metsätalouden viranomaisilta. Suuri osa nuorista miehistä on lähtenyt alueelta siirtotyöläisiksi lähikaupunkeihin tai ulkomaille. Sadat kyläläiset saavat toimeentulonsa myymällä joenuomasta kaivamaansa hiekkaa ja kiveä ja monet hankkivat tuloja tuottamalla alkoholia tai kasvattamalla kannabista ja unikkoa.

Nepalissa metsätalous perustuu erittäin vahvasti yhteisölliseen kotitarvekäyttöön. Asukkaat muodostavat ns. metsänkäyttöryhmiä, joille valtion metsähallinto on antanut oikeuden hankkia metsästä polttopuuta, karjan rehua ja puutavaraa kotitarpeiksi, edellyttäen että käyttö on sääntöjen mukaista, tasapuolista ja ekologisesti kestävää. Vähävaraisille perheille annetaan myös oikeudet hyötykasvien istuttamiseen ja luonnon tuotteiden keräilyyn valtion metsistä. Heikon tai olemattoman koulutuksen saaneilla asukkailla on haasteita hallinnollisten vaatimusten täyttämisessä. Metsänkäyttöryhmissä voi esiintyä korruptiota. Lisäksi tietämättömyys ja yhteismaan käyttöön yleisesti liittyvä vastuun puute johtaa helposti ylikulutukseen.

Kuten monilla alueilla Nepalin maaseudulla, naisilla on harvoin päätösvaltaa perheen taloudessa, metsänkäyttöryhmissä tai kylien hallinnossa. Kunnan hallinto on ensimmäistä kertaa valittu demokraattisilla vaaleilla vuonna 2017 Nepalin uuden perustuslain tultua voimaan v. 2015, joten monet kunnan käytännöt ja palvelut ovat kehityksensä alkuvaiheessa.

Mitä hankkeessa tehdään?
Hankkeen hyödynsaajia ovat Raksirangin kunnan syrjäkylien kotitaloudet. Lisäksi hanke pyrkii siirtämään osaamista kunnan viranhaltijoille ja tukemaan kyläläisiä heidän vuorovaikutuksessaan valtion viranomaisten kanssa.

Osa toiminnoista keskittyy vahvistamaan kyläläisten ja heidän yhteisöjensä tietoutta oikeuksistaan, luonnonvarojen käyttöön liittyvistä velvoitteista ja menettelyistä sekä heidän osaamistaan eroosion torjunnassa, luonnonmukaisessa viljelyssä, luonnonvaraisten tuotteiden hyödyntämisessä ja kaupankäynnissä. Ihmisten tietoutta ilmastonmuutoksesta ja siihen sopeutumisesta lisätään.

Erityisesti naisten organisoitumista kyläkohtaisiin ”itseapuryhmiin” ja naisten osallistumista metsänkäyttöryhmien toimintaan tuetaan ryhmätaitojen koulutuksella ja mentoroinnilla. Ryhmien tavoitteena on vahvistaa naisten itsetuntoa, tarjota vertaistukea ja kouluttaa naisia tekemään olosuhteitaan parantavia päätöksiä ja yhteistoimintaa.

Hanke tukee taimien istutusta, hedelmien, vihannesten, yrttien ja bambun viljelyä, luonnontuotteiden keräämistä ja parantaa tuotteiden saamista myyntiin. Polkuverkostoa rakennetaan ja korjataan siten, että ainakin 1000 asukkaan pääsy myyntipaikoille paranee.

Metsänkäyttöryhmien toiminnan kehittäminen on yksi hankkeen päätehtävistä. Ryhmiä autetaan täyttämään suunnittelu-, hoito- ja raportointivelvoitteensa, jotka ovat edellytyksenä sille, että niillä säilyy oikeus hyödyntää yhteisöille osoitettuja valtion metsiä. Vahvistetaan yhteisöjen osaamista ja ymmärrystä luonnon monimuotoisuuden tärkeydestä. Hanke tähtää siihen, että 10 % kohdealueen julkisista metsistä osoitettaisiin biodiversiteettikohteiksi, joissa puuston käyttöä rajoitettaisiin. Tällä parannettaisiin alueen vesitaloutta, eroosion ja metsäpalojen torjuntaa sekä luonnontuotteiden hyödyntämismahdollisuuksia ja luonnonsuojelua.

Raksirangin kunnan päättäjiä autetaan laatimaan strategia, joka parantaisi alueen maankäyttöä ja luonnonvarojen kestävää käyttöä ja luonnonsuojelua pitkällä aikavälillä.

Tule mukaan tukemaan hanketta
Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 250 000 € kolmen vuoden aikana. Siitä 219 000 € on ulkoministeriön tukea Suomen verovaroista. Pääskyt yhdessä Mikkelin ja Savonlinnan kehitysmaayhdistysten kanssa ovat sitoutuneet rahoittamaan hanketta yhteensä 19 000 eurolla ja lisäksi tekemään hankkeeseen vapaaehtoistyötä yli 1200 tuntia.

Halutessasi voit tukea hankettamme lahjoituksin tai tekemällä ostoksia verkkokaupassamme.

Hankkeen ajankohtaisiin kuulumisiin voit tutustua täällä sekä Pääskyjen Facebook-sivulla.

Ruokaturvan, ympäristökestävien elinkeinojen ja naisten vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen

Kehitysmaayhdistys Pääskyjen ja Sahara Nepal -järjestön hanke Nepalin Bajhangin piirikunnan Mastan maalaiskunnassa vuosina 2021-2023

 

TOIMEENTULOA NEPALIN VUORISTOKYLISSÄ

 

Pääskyt tukevat vuoristokylien köyhien viljelijäperheiden ruokaturvan ja toimeentulon kehittämistä ja naisten aseman kohentamista Nepalissa.

Kaukolännessä sijaitseva vuoristoinen Bajhang on yksi Nepalin vähiten kehittyneistä alueista. Perinteiset patriarkaaliset arvot vallitsevat, naisia ei missään johtotehtävissä näy. Sukupuoleen perustuva alempiarvoinen asema ja väkivalta on yleistä. Räikein osoitus tästä on chhaupadi: naiset ja tytöt eristetään kuukautisten ajaksi asumaan “chhau-vajaan”, esimerkiksi eläinsuojaan. He eivät saa syödä mitään eläinkunnan tuotteita, jotta eivät näin vahingoittaisi karjaa, eivätkä he saa käyttää yhteisiä kaivoja tai vesihanoja, jotta ne eivät saastuisi. Nykyisin naiset saavat jo yöpyä talon pohjakerroksessa, mutta ruoka-, vesi- ja kosketuskiellot ovat voimassa.

Vuoristokylissä elämää jaksottaa kesä-syyskuinen rankka monsuunisateiden aika ja sitä seuraava pitkä kuiva kausi. Ilmastonmuutoksen myötä monsuuni on muuttunut entistä arvaamattomammaksi ja talvet kuumemmiksi ja kuivemmiksi. Eroosio syö rinteitä ja terassipeltoja ja hengenvaarallisia maanvyörymiä sattuu yhä enemmän.

Pääskyjen vuonna 2021 alkaneen hankkeen myötä kylien asukkaista on muodostettu 15 tuottajaryhmää, joista kussakin on noin 25 jäsentä. Heistä kolme neljäsosaa on naisia, koska suuri osa miehistä on puolet vuodesta siirtotyöläisinä Intiassa. Yli 80 % kyläläisistä tekee työtä maataloudessa. Tuotanto on lähes täysin luonnonmukaista ja puhdasta mutta määrältään vähäistä. Lisäksi markkinoille pääsy on pitkien jalkapatikointien ja maansortumien takia epävarmojen autokyytien varassa. Aniharva pystyy hankkimaan myyntituloja.

Viljelijäryhmissä edistetään uusien vihannesten viljelyä ja toisaalta kannustetaan laajamittaisempaan perinteisten, kestävien ja ravinteikkaiden viljojen, kuten hirssin, kasvattamiseen. Viljelijät saavat koulutusta tehokkaammista luonnonmukaisista menetelmistä ja heille annetaan siemeniä ja työkaluja. Kaupallisesta yritystoiminnasta kiinnostuneita tuetaan rakentamaan kasvihuoneita. Yhteistyössä paikallishallinnon kanssa rakennetaan kastelujärjestelmiä.

Tuottajaryhmien naiset saavat koulutusta tasa-arvosta, yhteiskunnallisesta osallistumisesta ja johtamistaidoista. Koko yhteisössä lisätään tietoisuutta lapsiavioliitoista, chhaupadista ja muusta sukupuoleen perustuvasta väkivallasta. Keinoina ovat deudat – perinteiset tanssilaulu- ja tarinankerronta-kilpailut – radio-ohjelmat ja erilaisten naisten kohtaamiset.

Käsityöryhmissä keskitytään perinteisten bambu- ja hamppukäsitöiden edistämiseen. Värttinällä kehräämiselle haetaan työtä säästäviä vaihtoehtoja, sillä hampputuotteille olisi nyt kysyntää. Bambu ja hamppu kasvavat alueella luonnonvaraisina.

Hanke kannustaa myös uudenlaiseen vuohien kasvattamiseen rehuviljelyn, paremman eläintenhoidon ja jalostuksen keinoin. Vuohet ovat erittäin haluttuja, mutta vapaata laidunnusta on ehdottomasti rajoitettava kasvillisuuden säästämiseksi.

Puuntaimia ja rehupuita istutetaan rinteille eroosion torjumiseksi. Mastan paikallishallinnon työntekijöitä myös koulutetaan, jotta he ottavat ympäristövaikutukset huomioon kaikessa suunnittelussa.

Sahara Nepalin työntekijät ovat Kathmandussa koulutettuja, Bajhangista kotoisin olevia ihmisiä, jotka ovat palanneet kotiseudulleen ja tuntevat hyvin paikalliset realiteetit.

Tuottajaryhmien jäseniä on 367 ja heidän perheidensä ja naapuriensa myötä hyödynsaajia ensimmäisen vuoden lopussa on yhteensä noin 2 000.

Seuraavina vuosina tuottajaryhmistä on tarkoitus kehittää osuuskuntia.

Tule mukaan tukemaan hanketta
Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 220 400 € kolmen vuoden aikana. Siitä 187 340 € on ulkoministeriön hanketukea. Pääskyjen omarahoitusosuus on 33 060 €, josta puolet vapaaehtoistyötä.

Halutessasi voit tukea hankettamme lahjoituksin tai tekemällä ostoksia verkkokaupassamme.

Hankkeen ajankohtaisiin kuulumisiin voit tutustua täällä sekä Pääskyjen Facebook-sivulla.