NAFAN-hanke, Makwanpur, Raksirangin maalaiskunta (2019-2021)
ALKUPERÄISKANSAN IDENTITEETTI VAAKALAUDALLA
Mahbharatan vuoriston vanhimpia asukkaita ovat olleet chepangit. Heitä pidettiin ennen Nepalin parhaimpina metsästäjinä, ja heidän suurin jumalansa oli Namrung, metsästyksen jumala. Sitä kunnioitettiin rituaalein ja metsälle lähtiessä pyydettiin sitä suomaan riistaa – aivan kuten ennen Suomessakin.
Suurin osa Pääskyjen Keski-Nepalin Makwanpurin piirikunnan Raksirangan alueella olevan hankkeen hyödynsaajista on chepangeja.
Monsuunin päätyttyä elo-syyskuussa vietetään chepangien vuodenkierron suurinta juhlaa, Nwagia. Ihmiset kerääntyvät yhteisön vanhimman, panden, kotiin. Tämä uhraa juhlallisesti uuden sadon ensimmäisen aterian esi-isille. Sitten hän alkaa rummuttaa dhyangro-rumpua siirtyen toisenlaisen tietoisuuden tilaan. Rummutus jatkuu läpi yön. Aamulla, kun esi-isät ovat nauttineet osansa, kaikille yhteisön jäsenille tarjotaan juhla-ateria.
Näin tehtiin nytkin syyskuussa – melkein. Ongelma on nimittäin se, että suurin osa chepangeista on kääntynyt kristinuskoon eikä enää juuri vietä Nwagia. Tähän punoutuu toinenkin seikka: chepangien – nimenomaan perinteisten eli luonnonuskoisten ja hindulaisten chepangien – köyhyys ja kurjuus. Pandella ei yksinkertaisesti ole varaa kestitä kymmeniä ellei satoja ihmisiä, eikä yhteisöllä yhdessäkään.
Chepangit ovat metsästyksen lisäksi hankkineet elantoansa keräilemällä, kalastamalla ja kiertokaskiviljelyllä. Kun metsästys- ja kaskeaminen kiellettiin, heidän täytyi asettua aloilleen. Siihen mennessä muut kansat, kuten tamangit, olivat jo valloittaneet parhaat maat, ja chepangeille jäivät karuimmat ja kivisimmät rinteet. Heidän on myös ollut vaikea saada kansalais- ja maaoikeuksia. Chepangit ovat Nepalin noin 60 alkuperäiskansasta köyhimpiä. Kristityt chepangit ovat kuitenkin pärjänneet paremmin ja ovat vähemmän syrjäytyneitä.
Yhteistyökumppanimme Nafan toimii kaikkien kanssa eikä uskonnosta puhuta. Järjestö on kuitenkin ollut aktiivisesti yhteydessä Nepalin Chepangien Liittoon. Yhteisissä forumeissa on keskusteltu omankielisten koulujen opetussuunnitelmasta, oman ruokakulttuurin ja omien perinteisten juhlien säilyttämisen tärkeydestä. Kansan – ehkä jokaisen kansan – identiteetti kiteytyy rituaaleissa ja perinteisissä juhlissa. Miten sen käy, jos juhlia ei enää vietetä? Jos aletaan elää toisten elämää?
Nepalissa modernisaatio on edennyt syrjäisiinkin kyliin. Se etenee uusia nopeita teitä myöten, täyttää suut yleismaailmallisella pikaruualla, ja mielet valtakulttuurin viesteillä ja lupauksilla. Samaan aikaan kansan tärkeät ja pyhät paikat ja metsät katoavat ja luonnon antimet vähenevät hakkuiden, teiden ja kaivosten rakentamisen ja vesien saastumisen tahtiin. Esi-isien kulttuuri tuntuu auttamattoman takapajuiselta ja merkityksettömältä.
Nafanin toiminnassa keskeistä on koulutus ja ihmisten kanssa keskusteleminen, motivaation ja mielekkyyden jatkuva kysyminen ja löytäminen. Koulutus tähtää sitten uusien ja luontoa rasittamattomien toimeentulokeinojen omaksumiseen. Uutta toimeentuloa on jo saatu mm. mehiläisten, sikojen, kalojen ja vuohien kasvattamisella, bambukäsitöillä sekä rinnepeltojen ja pengerrysten kunnostamisella peltometsämallin mukaisesti.
Tämä ei kuitenkaan riitä. Nafan tekee myös tiivistä yhteistyötä Raksirangan kuntahallinnon sekä lukuisien järjestöjen, yhdistysten, osuuskuntien ja verkostojen kanssa, Kathmandun yliopistoa ja keskushallintoa myöten. Olennaista on vaikuttaa kunnan pitkän tähtäyksen toimintaohjelmiin ja myös varmistaa niiden toteutuminen.
Pääskyjen tuella Nafan on parin vuoden ajan työstänyt Raksirangin kehitysohjelmaa. Tuloksena on yli 70-sivuinen seikkaperäinen paperi, josta me olemme saaneet englanninkielisen tiivistelmän. Sen perusteella ohjelmassa keskeistä on luonnonresurssien, biodiversiteetin ja kulttuuriperinnön suojeleminen, koska ne tarjoavat myös keinoja vähentää luonnonkatastrofien (joita Nepalissa riittää) ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Kuivuuden, metsäpalojen, kivien louhinnan ja vuoden 2015 maanjäristyksen epävakauttamilla vuorilla vaarallista on jatkaa voimaperäistä maan muokkaamista ja siirtelyä sekä ravintokasvien kirjon yksipuolistamista.
Tähän liittyvät myös chepangit. Kaikkein syrjäytyneimmillä, perinteisillä chepangeilla on vielä hallussaan ainutlaatuista tietotaitoa kestävistä siemenistä ja kasvilajikkeista, kasvien ja eläinten ja metsätuotteiden käyttömahdollisuuksista ja -ehdoista. Chepangien rikas kulttuuri voisi myös kiinnostaa ns. vaihtoehtoisia matkailijoita ja tarjota uutta toimeentuloa sekä omanarvontuntoa.
Tämä on taustana sille, että syyskuussa Nafan jo toista kertaa tuki chepangeja Nwagi-juhlan järjestämisessä, pääasiassa ruoan muodossa. Kunnantalolla järjestettiin iso tilaisuus kaikille halukkaille. Sinne saapui jopa parlamenttiin saakka edenneitä alkuperäiskansan jäseniä.
Kylissä Nafanin kenttätyöntekijät, jotka ovat itse kristittyjä chepangeja, viettivät koko yön panden talossa.
Nwagin tuettuun viettoon osallistui yhteensä noin 500 henkeä.
“Kaikkia chepangeja – ovat he sitten animisteja, hinduja tai kristittyjä – yhdistää luonto, vesi, kasvit, eläimet, siemenet, puut. Aiomme järjestää myös yhteisen panden ja pappien tapaamisen”, Nafanin johtaja Bhola Bhattarai kertoo.
“Haluamme, että chepangit ovat tietoisia eri vaihtoehtojen hyvistä ja huonoista puolista.”
Teksti: Katri Simonen
Kuvat: Roshan Chikanbanjar / NAFAN
Tue NAFAN -hankettamme tekemällä lahjoitus verkkokaupassamme tai MobilePay -sovelluksella valitsemalla numero 35120. Lahjoitusvarat käytetään 100 %:sti hankkeen hyväksi.