70 prosenttia norsuista elää samoilla alueilla kuin ihmiset
Norsut ovat Sri Lankassa (olleet) lähestulkoon pyhiä eläimiä, jotka symboloivat viisautta ja voimaa. Uskonnollisissa seremonioissa niillä on itseoikeutettu rooli ja ne ovat myös pienen saarivaltion suuri matkailuvaltti. Norsun tappaminen on ankarasti rangaistava rikos.
Viime vuonna Sri Lankassa tapettiin tai kuoli erilaisissa yhteenotoissa yli 400 pyhää elefanttia ja noin sata ihmistä menetti henkensä.
Ihmisten ja norsujen välinen konflikti, Human Elephant Conflict eli HEC, on Sri Lankan suurin ympäristöongelma. Se otetaan hyvin vakavasti ja valtio on teettänyt laajoja ohjelmia ja ohjeistuksia, miten 22 miljoonaa ihmistä ja yli 7000 villinorsua voisivat elää rinnakkain alueella, joka on kooltaan viidennes Suomesta.
Silloin kun metsiä oli vielä paljon, ihmisiä vähemmän ja maanviljely enimmäkseen sateiden varaista, mitään suurta ongelmaa ei ollut. Norsut vaelsivat ikivanhoja reittejään, ja jos reitti kulki kylän läpi, ne saivat satokauden päätyttyä vapaasti ruokailla sänkipelloilla.
Juhla-aikoina temppelinorsut koristeltiin ja niiden askelluksen mukaan etenivät seremoniat.
Asutuksen ja viljelyalan laajetessa metsät alkoivat pirstaloitua ja kaventua, norsujen reitit tukkeutua ja ruuan hankkiminen vaikeutua. Ihanat tuoreet ruohikot tekojärvien ympäriltä katosivat elefanttien ulottuvilta.
Samaan aikaan modernisoitumisen ja valtavien kastelurakenteiden rakentamisen myötä pelloilla saatettiin tuottaa useampi sato vuodessa. Vilja on vastustamatonta herkkua eläimille, jotka syövät jopa 150 kiloa rehua vuorokaudessa, ja sitä herkkua alkoi olla norsujen vanhojen ja pakotettujen uusien kulkureittien varrella tarjolla enemmän ja enemmän.
Tähän täytyi reagoida.
Niin tulivat sähköaidat ja monenlaiset varoitus- ja poisajamiskeinot. Viljelijät saavat valtiolta ilmaiseksi tietyn määrän raketteja, joita he voivat heittää kohti yöllisiä kyläpeltoruokailuretkille tunkeutujia. On monenlaisia vilkkuvia valoja, ja nykyisin kaulapantoja, maan värähtelyä rekisteröiviä laitteita jotka ennakkovaroittavat norsujen lähestymisestä sekä droneja, jotka monitoroivat eläinten liikkeitä.
Se, mihin norsuja sitten on haluttu ohjata – jopa ajoneuvokyydeillä – pois kylistä, ovat varsinaiset norsujen suojelualueet. Ongelmana vaan on, että niissä ei ruokaa ja vettä ole enää tarpeeksi kun eläinten luonnollinen, ympäristöä ylikulutukselta suojeleva vaeltaminen alueilta toisille on vaikeutunut. Norsut myös ennemmin tai myöhemmmin aina palaavat synnyinseuduilleen.
Lopputulos on karu: 70 prosenttiaa kaikista norsuista elää ja etsii ravintoaan MUUALLA kuin niitä varten varatuilla alueilla. Eli ne elävät kärsä rinnan ihmisten kanssa. Konflikteja ei voi välttää.
Viljelijät eivät lähtökohtaisesti halua tappaa norsuja, mutta vihan tunteet leimahtavat herkästi, jos joka yö saa sydän syrjällä pelätä norsujen tönäisevän sähköaidan paalut nurin ja tuhoavan kuukausien työn tulokset. Niinpä rangaistuksen uhallakin turhautuneet viljelijät kätkevät räjähteitä norsuja houkutteleviin hedelmäröykkiöihin tai kaivavat niille ansakuoppia.
Traagisia onnettomuuksia sattuu paljon. Norsu tallaa kouluun kävelevän tytön. Auto törmää metsän reunasta yhtäkkiä ilmestyneeseen norsuun. Turistin metsään pystyttämästä teltasta nukkujineen ei jää kuin kasa. Mies herää yöllä siihen että hänen majansa seinät sortuvat, norsu on haistanut riisisäkit ja puskee sisään. Kaksi naista pyöräilee illalla kylätietä, aamulla löydetään heidän ruumiinsa. Norsulauma, kaikkiaan seitsemän eläintä, on ylittämässä rautatiekiskoja kun juna syöksyy täyttä vauhtia pimeästä.
Hyvin monia keinoja on esitetty ihmisten ja norsujen välisen konfliktin ratkaisemiseksi ja yhtä mieltä ollaan siitä, että kaikkia niitä tarvitaan yhtä aikaa.
Virallisesti nyt korostetaan neljää seikkaa:
- Norsureservaattien kuntoa ja biodiversiteettia tulee parantaa, sillä vieraslajit ovat laajalti syrjäyttäneet norsujen alkuperäiset ravintokasvit.
- Norsujen perinteiset reitit, norsukäytävät, tulee puhdistaa ihmisen toiminnan tuottamista esteistä ja häiriöistä.
- Sähköaitojen sijoittelun on oltava ekologisesti mielekästä, nyt se on usein sattumanvaraista tai perustuu byrokraattisiin hallintorajoihin ollen suorastaan haitallista.
- HECin ratkaiseminen vaatii yhteisöjen aktiivista osallistumista.
Teksti: Katri Simonen
Kuvat: CEJ
Sri Lankan hankkeemme vaaditusta omarahoitusosuudesta puuttuu vielä 3500 euroa. Ole mukana edistämässä CEJ:n ympäristönsuojelutyötä ja varmista jäljellä olevien hanketoimintojen rahoitus tekemällä lahoitus Pääskypuodissa tai tilisiirtona (FI06 5780 0720 2384 06, viite: 37510)
Käytämme lahjoitustuotot sataprosenttisesti hankkeen hyväksi. Kiitos tuestasi!
