“Haluan myös itse päästä kokemaan maailman maita.”
Vielä viime vuonna valtiovalta pyrki “vahvistamaan globaalivastuuta suomalaisten parissa”. Keinona tähän kansalaisjärjestöt saattoivat hakea VGK-tukea eli rahoitusta viestintä- ja globaalikasvatushankkeille, “ — jotta jokaisella on kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat tiedot ja taidot.”
Nyt se tukimuoto on lopetettu.
Onneksi viestejä voi välittää ilman ulkoministeriötäkin. Esimerkiksi yksittäiset opettajat voivat myös omin päin edistää globaalikasvatuksen tavoitteita.
Pääskyt sai viime syksynä viestin Viikin normaalikoulun maantiedon ja biologian opettaja Tuija Koski-Lammilta. Hän kertoi lukion valinnaisesta kehitysmaantieteen kurssista ja kysyi, pääsisikö joku meistä kertomaan Pääskyjen työstä maailmalla.
Vinkin ottaa meihin yhteyttä opettaja oli saanut ystävältään, Pääskyissä 2010-luvun alussa toiminnanjohtajana olleelta Anna Pursiaiselta. Ilmeni, että Anna oli vinkannut osallistujiksi myös Pääskyissä puheenjohtajana toimineen Maiju Korpelan, joka vaikuttaa nyt Suomen Somalia-verkoston toiminnanjohtajana sekä Taksvärkin ohjelmasuunnittelija Veera Blomsterin, niinikään Pääskyjen ex-toiminnanjohtajan.
Tuntuipa hauskalta kuulla, miten monelle nuorelle Pääskyt on ollut yhtenä vaiheena kehitysyhteistyön polulla!
Päädyttiin siihen, että minä menen Viikkiin. Ja koska Tuija Koski-Lammi oli painottanut sitä, että opiskelijoita kiinnostaa etenkin puhujan omat kokemukset maailmalla, päätin punoa toiminnastamme kertomisen omiin ensimmäisiin Intian kokemuksiini.
Kaikkiaan Viikin normaalikoulun kehitysmaantieteen kurssin puhujavieraita oli kymmenenkunta ja aiheina muun muassa köyhyyden syyt, humanitarinen työ ja kehitysyhteistyö, globaalin kehityksen näkökulmat suunnittelussa ja sosiaalipolitiikassa.
Kesän korvalla sain Tuijalta palautteena muutamia opiskelijoiden kommentteja kurssista kokonaisuutena.
PALAUTETTA
“Olin joka vierailijatunnilla – se kertoo paljon. Jokaisen muistan ja kaikki vierailijat vihkoa selatessa ovat läsnä mielessäni.”
“Koko jakson nautin kerrassaan karkkia kolme kertaa viikossa 
“Tykkään, top-lukiokurssien joukkoon todellakin GE6!”
Palautetta sain myös omasta osuudestani. Hieman hämmentyneenä luin, mitä asioita olinkaan korostanut ja mitä puheestani oli jäänyt (tai sekoittunut) kuulijoiden mieleen. Sitaatteja oppimispäiväkirjoista:
”Juna menee ikuisen Intian halki.”
”Pukeutuvat länsimaittain, eli mielestäni mitäänsanomattomasti.”
“Katri kertoi, että kehitysyhteistyön pääpainopiste vaihtuu aina ajan kuluessa. Esimerkiksi jonakin vuonna keskitytään eniten tyttöjen koulutukseen ja jonakin toisena vuonna teollisuuden kehittämiseen. Tästä heräsi kiinnostus, että mikä on tällä hetkellä ylipäätään maailmassa kehitysjärjestöjen painopiste ja vaihteleeko painotus paljonkin eri järjestöjen välillä.”
“Oli todella mielenkiintoista kuunnella Katrin omia kokemuksia ulkomailta mm. Intiasta ja Sri Langasta. Matkustelun muodon mukaan näkee ja kokee valtion ihan omalla tavalla. Kuten Katri kertoi, että Pääskyjen kautta hän on kokenut Intian siltä tasolta miltä tuntuu oikeasti asua siellä mm. elämällä savimajoissa perheen arkielämää. Turistina Intian kokee ja näkee aivan eri tavalla eikä pääse kulttuuriin niin syvällisesti. Haluan myös itse päästä kokemaan maailman maita samalla tasolla kuin Katri. Oli silmiä avaavaa, kuinka kansalaisjärjestöt voi tarjota niin upeita mahdollisuuksia ja samalla ajaa omia arvoja eteenpäin.”
Teksti ja kuva: Katri Simonen