Torjuttava uhka vai suojeltava arvokohde
Aasian norsu on samalla punaisen kirjan eli uhanalaisten lajien listalla kuin Suomessa susi. Suomessa on reilut 300 sutta.
Sri Lankalla uhanalaisia norsuja on maan kokoon (viidennes Suomesta) ja asukaslukuun (22 miljoonaa) nähden paljon, 5000-6000 yksilöä. Suhtautuminen eläinharvinaisuuksiin on siellä kuitenkin toisenlainen kuin meillä.
Sri Lanka on saamassa jo toisen kansallisen norsujensuojeluohjelmansa.
Suomen hallituksen tavoiteohjelmassa 2024-2029 susi mainitaan erikseen. Ohjelman mukaan susia koskevaa säätelyä pitää “kehittää”. Tämä ei kuitenkaan viittaa lajin suojelemiseen.
“Susi on nostettu tavoitepaperissa Euroopan kokonaisturvallisuutta käsittelevään kohtaan eli Venäjän hyökkäyssodan, puolustusyhteistyön, Nato-asioiden, Kiina-politiikan ja järjestäytyneen rikollisuuden rinnalle.” (Piia Elonen, Susi uhkaa kokonaisturvallisuutta HS 5.5.2024)
Myös Sri Lankassa norsujen säätelyä halutaan kehittää. Maan Korkein Oikeus antoi vuosi sitten ympäristöoikeusjärjestö CEJ:lle tehtäväksi laatia uuden kansallisen norsuohjelman (National Action Plan, NAP). Edellinen ohjelma vuodelta 2020 oli osoittautunut epäonnistuneeksi. Norsualueilla asuvien viljelijöiden keskimääräiset satomenetykset vuodessa ovat olleet 200 dollaria.
Mikä pahinta, viime vuonna ihmisten ja norsujen yhteentörmäyksissä kuoli 479 norsua ja 169 ihmistä. Norsujen menehtymisestä noin 80 prosenttia johtui ihmisen aiheuttamasta väkivallasta ja liikenneonnettomuuksista.
Suurista vaikeuksista huolimatta Sri Lankassa halutaan varmistaa rauhanomainen rinnakkaiselo ihmisten ja norsujen kesken.
VAPAA LIIKKUMINEN JA LISÄÄ TILAA
Vanhan ohjelman ideana oli norsujen aitaaminen erityisille suojelualueille. Tämä ei ole toiminut: noin 70 prosenttia norsuista elää niiden ulkopuolella.
Uuden ohjelman päätavoite on sen varmistaminen, että norsut voivat turvallisesti ja vapaasti liikkua metsäalueilta toisille ravintoa ja lajikumppania etsiessään.
Tätä varten Sri Lankassa on 16 vaeltamiseen tarkoitettua norsukäytävää. Mutta ne on monin paikoin tukittu ihmisen viljely- , asutus-, tie-, kastelu-, rakennus- ym. hankkeilla.
Uuden ohjelman mukaan norsukäytävien esteet ovat laittomia ja ne on poistettava. Käytävien varteen on sijoitettava vartiointia estämään laittomia rakennelmia ja turvaamaan norsujen liikkumista.
Ohjelman mukaan Sri Lankassa on myös pysäytettävä laittomat maanvaltaukset metsistä. Yleensä niiden takana ovat yksittäiset kaupalliset suurviljelijät ja heidän plantaasinsa. Metsäpinta-alaa ei saa enää pirstoa ja vähentää vaan lisätä. Tavoitteena on 32 prosentin metsänpeitto. Nykyisen metsämaan määrä on kiistanalainen.
Lisäksi on varmistettava, että metsissä on riittävästi ravintoa norsuille ja että se on niille sopivaa. Norsut pitävät suhteellisen vähäpuustoisesta sekametsästä ja vettä ja tuoretta ruohoa ne rakastavat.
Ongelmana on, että metsiin on päästetty laiduntamaan myös lähes sata tuhatta lehmää samaa ruohoa syömään.
Ohjelmassa vaaditaan karjan laiduntamisen kieltämistä norsujen alueella sekä karjanhoidon tehostamista ja lehmien keskitettyä ruokintaa.
KESTÄVÄSTI TEHOSTETTUA VILJELYÄ
Myös maanviljelyä on “kestävästi tehostettava”. Perinteinen viljely on perustunut siihen, että väestön kasvaessa raivataan aina uutta peltoa metsistä. Pienessä maassa ratkaisu on kestämätön.
Uudessa ohjelmassa korostetaan, että norsujen käyttöön tulee vapauttaa kaikki mahdollinen vapaa maa, metsien lisäksi kaikki viljelemätön maa sekä pellot sen jälkeen kun sato on korjattu.
Lisää maata saadaan myös ryhmittämällä asutus rykelmiksi nauhamaisten, norsujen etenemistä katkaisevien talorintamien sijaan.
EI TURHIA SÄHKÖAITOJA
Tehokkain ja eniten käytetty keino norsuvahinkojen estämiseksi ovat sähköaidat. Ne on kuitenkin usein sijoitettu väärin, esimerkiksi erottamaan kahden eri hallinnonalan metsiä toisistaan, vaikka ne ovat ekologisesti samaa aluetta. Tällaiset turhat aidat on poistettava. Norsut eivät vahingoita biodiversiteettiä, päinvastoin mm. lannan kautta tapahtuvan ravinteiden ja eliöiden kiertokulku ylläpitää sitä.
Ylipäätään sähköaitojen kunnossapito on ollut luvattoman leväperäistä ja akkuja on varastettu. Toisaalta ihmiset ovat itse pystyttäneet aitoja viljelystensä ympärille ja johtaneet niihin laittomia, tappavan suuria sähköiskuja.
Uuden ohjelman mukaan tehokkaat sähköaidat pitää pystyttää kylien ja viljelysten ympärille vain tarpeen mukaan.
KAATOPAIKAT JA MAATALOUSKAIVOT
Metsien ja norsukäytävien lähellä olevat kaatopaikat on suljettava ja kaikki kaatopaikat ympäröitävä aidoilla. Muovia päätyy suuria määriä ruokaa etsivien norsujen vatsaan.
Avoimet maatalouskaivot on identifioitava ja peitettävä tai ympäröitävä lujilla aidoilla. Jos norsu putoaa kaivoon, se ei pääse sieltä pois.
Liikenneonnettomuuksien ehkäisemiseksi norsualueiden halki kulkeville teille on saatava aurinkovoimalla toimivat katuvalot. Teiden varsien näkyvyyttä haittaavaa kasvillisuutta on karsittava. Rautateille tarvitaan toimivat hälytysjärjestelmät. Jo junien vauhdin hidastaminen antaisi kuljettajille aikaa reagoida. (Ks. maaliskuun uutiskirje)
Rikosten rangaistuksen toimeenpano on myös varmistettava. Hakkapatat eli hedelmän sisään kätketyt pommit, myrkyt, ylisuuret sähköiskut, ampuminen, ansat ja liikenneonnettomuudet aiheuttavat vuosittain 80 prosenttia norsukuolemista.
PAIKKAKUNTAISET SUOJELUOHJELMAT
Yhteisöjen tietoisuus ja ihmisten asenteet ovat ratkaisevan tärkeitä taistelussa ihmisten ja norsujen välisten konfliktien vähentämiseksi. Paikkakuntakohtaisesti on muodostettava HEC-toimikuntia (HEC, Huma Elephant Conflict), joihin kuuluu koulujen, temppeleiden, kansalaisjärjestöjen, viljelijöiden ja viranomaistenkin edustajia. Paikallisten toimikuntien on laadittava omat suunnitelmansa siitä, miten vahinkoja voidaan vähentää.
Kylissä on varmistettava aitojen kunnossapysyminen, ilmoitettava laittomuuksista, käytettävä uusia tiedonvälityskeinoja esim. Whatsappia ja perustettava kuumia linjoja. Kaikille väestöryhmille on jaettava tietoa ja lisättävä ihmisten kykyä ymmärtää asioiden syy-yhteyksiä.
AGROTURISMIA JA KORKEITA TAAJUUKSIA
Maanviljelyn ja karjatalouden rinnalla tarvitaan uusia toimeentulokeinoja. Esimerkiksi norsuvahinkojen vaivaamiin kyliin tulee kehittää eko- ja agroturismia. Ajatuksena on, että maan rahasammon – turismin – hyötyjen täytyy levitä myös kyliin. Mielenkiintoista kyllä, vaikka norsut ovat Sri Lankan suurimpia matkailuvaltteja, CEJ korostaa, että matkailua tulee kehittää paikkakunnille, jotka ovat kaukana metsistä ja norsujen elinalueista, sillä matkailunorsut eivät ole enää villinorsuja eivätkä elä lajinmukaista elämää (ks. uutiskirje 4/2024)
Pääskyjen hankkeessa viljelijöille annetaan uutta yrittäjäkoulutusta, mikä vähentää painetta metsien raivaamiseen eikä houkuttele norsuja puoleensa.
Norsujen suojelussa voidaan käyttää apuna uutta teknologiaa kuten GPS-kaulapantoja, droneja, korkean värähtelytaajuuden ääniaaltoja, ylikirkkaita valoja ym. Tässä yhteistyötä voidaan tehdä mm. Sri Lankan meri- ja ilmavoimien kanssa.
NORSUT OSAKSI YMPÄRISTÖVAIKUTUSARVIOINTIA
Sri Lankan vuoteen 2050 ulottuvassa infrarakenteiden suunnittelussa täytyy ottaa huomioon norsupolitiikka, ohjelmassa todetaan.
Myös ympäristövaikutusarviointimenetelmän (mitä Pääskyjen hankkeessa parhaillaan kehitetään) yhdeksi osaksi on otettava uusien kehityshankkeiden vaikutukset norsuihin.
Viime kädessä ohjelman suositusten toimeenpano riippuu poliittisesta päätöksestä ja siihen sitoutumisesta.
Tällä hetkellä norsuohjelma on Wildlife Departmentin eli Sri Lankan korkeimman villieläimistä vastaavan tahon arvioitavana.
Teksti: Katri Simonen
Kuvat: EP Kuravidanage ja Devaka Weerakoon
Tue CEJ:n työtä ihmisten ja norsujen rinnakkaiselon mahdollistamiseksi Sri Lankassa tekemällä lahjoitus verkkokaupassamme tai tilisiirtona (FI06 5780 0720 2384 06, viite: 37510)
Käytämme lahjoitustuotot sataprosenttisesti hankkeen hyväksi.