Rahtialusonnettomuuden pitkä jälki
Neljä vuotta sitten taivas oli harmaa ja meri tummui kun Sri Lankan vesille ajautui rahtialus, joka oli matkalla Dubaista Malesiaan täynnä muovirakeita ja kemikaaleja. Aluksen sisuksissa savusi syövyttävää nitraattihappoa vuotava kontti.
Moni suomalainen tietää Sri Lankan turkoosin meren, kultaisen hiekan ja vihreät teeviljelmät. Kun postikortin taakse katsoo, näkyy toisenlainen todellisuus. Yöllä 19. toukokuuta 2021 Sri Lankan länsirannikon edustalle saapunut rahtialus MV X-Press Pearl ilmoitti kemikaalivuodosta. Seuraavana yönä kannella roihahti ja alkoi lähes kahden viikon sammutusurakka miehistön, viranomaisten ja kansainvälisten pelastajien voimin. 25. toukokuuta aluksella räjähti, mutta sammutusta jatkettiin. Kun tulen uskottiin viimein talttuneen kesäkuun alussa, laivaa yritettiin hinata syvemmille vesille, pois rannikolta ja kalastusalueiden läheltä. Hinausköydet eivät kuitenkaan kestäneet. Runko vajosi pohjaan vain muutaman kilometrin päässä rannikolta, Colombosta pohjoiseen.
Ensin levisi palaneelta muovilta ja polttoaineelta haiseva myrkkypilvi. Sitten öljyn ja kemikaalien sekaiset aallot työnsivät rantaan miljardeittain muovipellettejä, joista tehdään muovituotteita. Ne peittivät hiekkaa valkoisena kuin lumi.
Vapaaehtoiset, kalastajat ja viranomaiset ryhtyivät puhdistustoimiin. He haravoivat, lapioivat ja siivilöivät yli 1000 tonnia jätettä. Kuolleita kilpikonnia ja delfiinejä huuhtoutui rantaan.
Vaikka muovia on vuosien aikana kerätty tonneittain pois, pahinta on se, että palossa hiiltyneet pelletit imevät itseensä kemikaaleja uusiksi myrkyllisiksi yhdisteiksi, jotka hajoavat mikromuoveiksi ja kulkeutuvat edelleen kaloihin ja äyriäisiin, koko ravintoketjuun. Ihmiset sairastuvat. Kalastajien saaliit ovat romahtaneet ja markkinoilla kysellään, mistä saaliit ovat peräisin.
Neljän vuoden jälkeenkin rannalla on vielä linssin kokoisia muovirakeita, vaikka suurin osa on painunut syvälle hiekkaan.
Illalla, kun ranta hiljenee, turistin silmä ei ehkä huomaa, että aallon mukana nousee taas muutama vaalea muovirae. Ne eivät näy postikorteissa, mutta ne tuntuvat srilankalaisten arjessa: siinä, missä perheen kanssa voi elää, mitä kalaa torille uskaltaa tuoda ja saako sitä ylipäätään enää.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun meri horjuu elättäjänä, paine siirtyy sisämaahan: pelloille, metsiin joiden läpi elefanttien perinteiset reitit kulkevat, ja kyliin. Tämä lisää myös ihmisten ja norsujen välisiä törmäyksiä traagisine seurauksineen.
Teksti: Viola Aho
Kuva: Isuruhetti. Creative Commons Attribution – Share Alike 4.0 International
ETue ympäristöoikeusjärjestö CEJ:n työtä Sri Lankassa tekemällä lahjoitus Pääskypuodissa tai tilisiirtona (FI06 5780 0720 2384 06, viite: 37510). Hankkeen vaaditusta omarahoitusosuudesta puuttuu tänä vuonna vielä 2250 €. Lahjoittamalla tuet luonnonsuojelua ja kestävän toimeentulon kehittämistä Sri Lankan maaseudulla.
Käytämme lahjoitustuotot sataprosenttisesti hankkeen hyväksi.
