Intiassa oli muitakin itsenäisyystaistelijoita kuin Gandhi
Kaikki ovat kuulleet Intian kastijärjestelmästä ja sen pohjalla tai ulkopuolella olevista ja saastaisina pidetyistä “kastittomista”. Mutta tuo hierarkiahan on jo lopetettu, eikö? Keitä sitten ovat dalitit, ja mitä tekemistä Suomella ja meillä on heidän kanssaan?
Hindulaisuuteen ja sen muinaisiin uskonnollisiin teksteihin liittyy kastilaitos ja näin ollen kastimaat Intia, Nepal, Bangladesh, Pakistan ja Sri Lanka. Näissä maissa perinteisen hierarkian huipulla ovat papit ja alinna ihmiset, jotka ovat peritysti tehneet puhtaanapitoon, jätteisiin ja kuolemaan – teurastamiseen ja eläinten nahkojen työstämiseen sekä ihmisten hautaamiseen – liittyvät työt. Työt, joita ilman yhteiskunta ajautuu kaaokseen ja joissa ei meidän yhteiskunnissamme ole mitään vikaa.
Kastittomien on pitänyt asua omissa kylissään eivätkä he missään tapauksessa saa käyttää samaa kaivoa tai astioita kuin muut, saati aterioida heidän kanssaan, avioitumisesta puhumattakaan. Jopa samojen teiden käyttäminen on ollut tabu.
Kastiajatteluun perustuva syrijintä on virallisesti kielletty, ja siten sitä ei ikään kuin ole olemassakaan. Silti se vaikuttaa edelleen piilotettuna apartheidina.
Yhteiskunnan valtakerrosten antamat nimitykset väheksytyille ja vähemmistöille ovat aina halventavia. Siksi se, miten ihmiset itse nimeävät ja määrittelevät itsensä, on äärimmäisen tärkeää: muutoksen alku.
Sekalaisten kastittomista ja koskemattomista käytettyjen nimien tilalle tuli 1800-luvun lopulla kollektiivinen ja myönteinen sana dalit, mikä tarkoittaa särjettyä ja sorrettua. Se oli alku.
Dalit-nimitystä käytti myös kastittomaan perheeseen syntynyt dalitien ihmisoikeuksien ajaja, lakimies Babasaheb Ambedkar, josta tuli itsenäistyneen Intian oikeusministeri ja perustuslain (1947) kirjoittaja. Perutuslaissa kastisyrjintä kiellettiin.
Vähän ennen kuolemaansa Ambedkar kääntyi buddhalaisuutteen ja hänen myötänsä sadat tuhannet muut dalitit. Miksi he olisivat jääneet hindulaisiksi, kun se määritteli heidät saastaisiksi ja arvottomiksi?
Ambedkar on edelleen eri kastimaissa elävien ja lukemattomiin yhteisöihin ja ammattiryhmiin jakautuneiden dalitien keskeisin yhdistävä hahmo. Hänen patsaitaan on kaikkialla Intiassa. Hän on Gandhin rinnalla – ja tämän kanssa eri linjoilla – itsenäisen Intian keskeisiä muovaajia.
Seuraava askel dalitien vapaustaistelussa otettiin 1970-luvulla, kun syntyi Dalit Pantterit -liike, mustien ihmisoikeusliikkeiden innoittamana.
Kansainväliseen tietoisuuteen dalitien asema nousi rasisminvastaisessa maailmankonferenssissa Durbanissa, Etelä-Afrikassa, vuonna 2001.
Sen seurauksena perustettiin Kansainvälinen Dalitien Solidaarisuusverkosto (International Dalit Solidarity Network IDSN) ja sille toimisto Kööpenhaminaan Aasian maiden dalit-liikkeitä tukemaan. Suomen Dalitien solidaarisuusverkosto (DSNFi) aloitti toimintansa vuonna 2010.
“Meistä monet ovat tulleet verkostoon mukaan hätkähdettyään sitä, että kastijärjestelmä on edelleen voimissaan. Minäkin luulin ennen, että kyse on vain köyhyydestä. Ulkopuolisen voi olla vaikea tunnistaa kastiin perustuvaa syrjintää”, kertoo DSNFin puheenjohtaja Mari Metso.
Hänen mukaansa positiivisia muutoksia dalitien asemassa on ajan myötä toki tapahtunut, mutta syrjintä on saanut myös uusia muotoja. Kaupungeissa dalitit voivat ehkä jo liikkua vapaammin, mutta työtä hakiessa saatetaan kysyä perheen taustoista, jolloin kasti tulee esille. Työssä voi olla vaikea päästä etenemään. Yliopistossa suoritukset voidaan selityksittä hylätä.
Kouluissa dalit-lapset eivät saa käyttää samoja vesiautomaatteja kuin muut ja he syövät muista erillään. Sairaalaan, poliisiasemalle tai temppeleihin pääsy saatetaan daliteilta estää.
Nykyään suurin osa daliteista työskentelee maatyöläisinä ja tehtaissa, usein velkaorjuuden sitomina. Koska pankkilainaa ei saa, velanotto ja sen maksaminen työllä on ainoa vaihtoehto.
Viime vuonna valmistui EU:n yritysvastuudirektiivi. Sen mukaan yritysten omissa tai alihankintaketjuissa ei saa aiheuttaa vahinkoa ympäristölle eikä polkea ihmisoikeuksia.
EU-direktiivin pohjalta jäsenmaiden on laadittava kansallinen yritysvastuulaki. Suomessa kansalaisjärjestöjen vaikuttamista koordinoi FinnWatch. Dalitien solidaarisuusverkosto on yksi näistä kansalaisjärjestöistä. Se vaatii, että kastijärjestelmään perustuva syrjintä on otettava huomioon yritysvastuulaissa.
Suomeen tuodaan Etelä-Aasiasta paljon tuotteita, joiden valmistukseen liittyy dalitien velkaorjatyötä, lapsityötä, vaarallisia ja erittäin huonosti palkattuja työtehtäviä, väkivaltaa sekä syrjintää työntekijöiden asumiseen, koulutukseen ja terveydenhoitoon liittyen. Tällaiset taustat ovat tyypillisiä raaka-aineiden (kivet, mineraalit, kasvit, nahat) tuottamisesta lähtien ja jatkojalosteissa mm. nahka-, kenkä- ja vaateteollisuudessa.
Tällä hetkellä Suomen kansallisen yritysvastuulain valmistelu on kesken ja sen tavoitteita on yritetty madaltaa.
Nepalin väestöstä 13-20 prosenttiaon daliteja. Lähes puolet heistä elää köyhyysrajan alapuolella. Vain harva omistaa maata, ja heidän odotettu elinikänsä on keskiarvoa alhaisempi.
Daliten Solidaarisuusverkosto tukee Nepalin Terailla toimivaa Samaritan Uplift Service (SUS) -järjestöä ja kerää varoja dalit-nuorten koulutuskeskuksille. Pääskyjen tänä vuonna alkanut dalit-hanke toimii myös Terailla.
Vuosina 1980-2006 Pääskyt teki yhteistyötä daliteihin keskittyvän Village Community Development Society -järjestön kanssa Intian Tamil Nadussa.
Teksti pohjautuu Mari Metson haastatteluun ja artikkeleihin jotka löytyvät täältä:
Dalitien solidaarisuusverkosto dalit.fi
Teksti: Katri Simonen
Otsikkokuva: Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0
Kuva: NAFAN
Edistä syrjityn dalit-väestön toimeentuloa ja ihmisoikeuksien toteutumista Nepalissa tekemällä lahjoitus NAFANin uudelle hankkeelle Pääskypuodissa tai tilisiirtona (FI06 5780 0720 2384 06, viesti: Bara)
Käytämme lahjoitustuotot sataprosenttisesti hankkeen hyväksi.