Metsän antimet osana toimeentuloa Mastan kunnassa
Tänä vuonna Sahara Nepalin hankkeeseemme otetaan mukaan uusi asia: metsänkäyttöryhmät. Yhteismetsät ovat olennainen osa vuoristokylien asukkaiden taloutta.
Valtaosa Nepalin viljelijöistä ja siis myös meidän hankkeemme tuottajaryhmien jäsenistä kuuluu ns. metsänkäyttöryhmiin (Forest User Groups, FUG) ja heillä on oikeus tietyin ehdoin hyödyntää valtion metsäalueiden resursseja.
Ryhmät saavat metsistä polttopuuta ruoanlaittoon, puutavaraa kotitarverakentamiseen, lehdeksiä ja ruohoa karjan rehuksi sekä luonnonvaraisia marjoja, sieniä, juuria ja hyötykasveja. Bajhangin piirikunnassa naiset myös keräävät metsästä kuivia lehtiä ja käyttävät niitä karjanlannan kompostointiin. Arvokkaat typpiravinteet saadaan näin lannasta talteen ja levitetään huolellisesti pelloille. Tämä on hyvä esimerkki pellon ja metsän välisestä synergiasta, agro-forestrysta.
Metsänkäyttöryhmien hallinnossa Mastassa on kuitenkin havaittu paljon heikkouksia. Monet ryhmistä ovat lamaantuneita ryhmän vetäjien lähdettyä siirtotyöläisiksi Intiaan. Joissakin ryhmissä puheenjohtaja saattaa myydä puuta omaan lukuunsa. Vuosikokouksia ei ole pidetty, kirjanpitoa dokumentoitu eikä metsän antimien ylikulutus ole kenenkään kontrollissa. Piirikunnan metsätoimisto ei vaivaudu valvomaan syrjäisen alueen metsien tilaa. Kunnalla ei ole mitään roolia eikä vastuuta yhteisömetsien hallinnosta.
Viitisen metsänkäyttöryhmää kutsutaan nyt hankkeemme piiriin ns. malliryhmiksi. Niiden säännöt, käytännöt ja päätöksenteko päivitetään hyvän hallinnon mukaisiksi. Kukin ryhmä valitsee yhden tai useampia metsäluonnon tuotteita, joiden keruuta ja markkinoille saattamista tuetaan. Kysyntää olisi esimeriksi dhatelolle eli Himalajan kirsikalle, josta voidaan puristaa öljyä joko ruuanvalmistukseen tai hierontaöljyksi. Saippuamarjasta voidaan valmistaa saippuaa tai käyttää sitä ravinnoksi. Molemmissa haasteena on hyödyntämisen säännöstely niin, että keräily ei ylitä uusiutumiskykyä.
Tärkeää on myös valvoa metsiä rajoittamalla vuohikannan lisäämistä ennen kuin rehukasvien saatavuutta saadaan parannettua taimien istutuksilla. Vuohien vapaa laiduntaminen on ristiriidassa istutusten kanssa. Viime vuonna eräs suuri ulkomainen kehitysjärjestö on alkanut jakaa Bajhangissa uusia vuohia ja siitospukkeja kyläläisille, vaikka rehun riittämisen ja ympäristökestävyyden kysymykset ovat käsittelemättä.
Polttopuun käytön kestävyyttä edistetään hankkeessamme jatkamalla puuta säästävien liesien lahjoittamista köyhimmille talouksille. Ensimmäisessä erässä jaettiin 20 liettä yksinhuoltajaäideille. Kun tavanomainen liesi on yksinkertainen kolmijalka asunnon lattialla, on parannettu liesi varustettu savupiipulla ja siinä on sija kolmelle keittoastialle. Yksi saajista, syrjittyyn dalit-vähemmistöön kuuluva yksinhuoltaja Kitti Aagri, kehui, että hän voi nyt valmistaa nopeasti ruuan kolmella polttopuulla entisen 9-10 sijasta. Savu ei tule silmiin ja noki ei likaa yksihuoneista asuntoa ja perheen yhteistä vuodetta. Huonona puolena on se, että liesi ei lämmitä yhtä paljon kuin avotuli. Mastassa, yli 2000 metriä merenpinnasta, lämpötila laskee talviyönä lähelle nollaa, ja lämpötila on sisällä suunnilleen sama kuin ulkona.
Metsien tarjoaman hyödyn vastapainoksi metsäryhmiltä odotetaan malttia puuvarojen kulutuksen suhteen. Paikoin puut ovat kovin kaluttuja, kun puista hakataan oksia polttopuuksi siten, että vain pieni tupsu jää koristamaan latvaa. Metsäryhmän jäsenet osallistuvat talkootyönä uusien taimien istuttamiseen joutomaille ja kaikki ovat velvollisia estämään vuohien laiduntamista näillä alueilla. Metsäpalojen torjuntaan ja tulen käyttöön on myös kiinnitettävä paljon huomiota. Maasto on talvella karu ja kuiva, koska sadetta saadaan lokakuun ja toukokuun välisenä aikana hyvin harvoin.
Teksti ja kuvat: Raimo Lilja
Edistä ympäristökestävää toimeentuloa ja naisten asemaa Nepalissa tekemällä lahjoitus Sahara Nepalin hankkeelle Pääskypuodissa tai tilisiirtona (FI06 5780 0720 2384 06, viite: 39097)
Käytämme lahjoitustuotot sataprosenttisesti hankkeen hyväksi.