Terailla voivat dalitienkin toiveet toteutua
En lakkaa hämmästelemästä tätä. Nepalin ainoalle tasankoalueelle, Intiaan rajoittuvalle Teraille, kohdistuu kymmenien miljoonien ihmisten odotuksia, kehityspyrkimyksiä ja paineita. Juuri sieltä Pääskyjen hanke on löytänyt käyttämättömiä resursseja ja on suuntaamassa niitä alimmista alimpien, kastittomien eli dalitien, hyväksi.
Teraihin kohdistuu miljoonien nepalilaisten unelmia. Kukapa ei haluaisi sieltä maata viljeltäväkseen? Tasaista ja hedelmällistä.
Teollisuuden kannalta Terai verovapaine erityistalousvyöhykkeineen ja erinomaisine liikenneyhteyksineen on myös ideaali. Intiaan ei ole edes rajamuodollisuuksia ja Kiinakin on lähellä. Moottoritie halkoo tasankoa päästä päähän, vienti vie ja tuonti tuo hyödykkeitä. Rekat jyrisevät.
Myös uutta ja erittäin kiisteltyä lentokenttää suunnitellaan – kiisteltyä, koska se sijoittuisi keskelle Nepalin viimeisiä suuria metsäalueita. Niin, myös luonnonsuojelualueita halutaan lisää vuoriston juurelle.
Terailla maatalouden ja teollisuuden palveluksessa, lähinnä päivätyöläisinä, työskentelee satoja tuhansia daliteja. Heidän asemansa Nepalissa ja yhteiskunnallisen osallistumisensa aste, toimeentulonsa, koulutustasonsa ja lukutaitonsa on alhainen ja vielä vuoristonkin daliteja huonompi.
Jokivarsilla on joutomaita. Vanha kumppanijärjestömme NAFAN hoksasi, että kaiken vilinän keskellä, Baran piirikunnassa sijaisevan Jitpur-Simaran kaupunkialueen laitamilla olevia maita voisi ottaa käyttöön. Maattomat dalitit voisivat alkaa viljellä penkereillä vihanneksia ja kasvattaa hedelmäpuita. Vettähän on joista saatavilla, joskaan veden laatu ei ole kehuttava.
Ihme kyllä, paikallinen hallinto oli ajatusrakennelmalle ja hankeidealle myötämielinen. Eihän se haittaisikaan, varsinkaan kun joutomaiden suhteen ei ollut ollut mitään suunnitelmia, ei edes käsitystä niiden määrästä. Myös ajatus dalitien toimeentulon parantamisesta ja heidän voimaannuttamisestaan otti tulta. Onhan Nepal jo vuonna 2011 sitoutunut lopettamaan kastiperustaisen syrjinnän. Käytännössä tilanne, joitakin edistysaskelia lukuunottamatta, ei ole juuri muuttunut.
Keväällä 2025 suoritettiin joutomaiden osallistava kartoitus ja kerättiin daliteilta heidän toiveitaan maankäytöstä. NAFAN kokosi ideat ja myös oman hankebudjettinsa liitteeksi
Jitpur Simaran kaupungin vuosisuunnitelmaan. Aika vahvaa, eikö totta?
On myös perustettu eri tahoja edustava ryhmä, jonka tehtävänä on laatia säännöt ja toimintaohjeet siitä, miten joutomaita hoidetaan ja hallinnoidaan. Sääntöjen on tarkoitus päteä koko Jitpur Simaran alueella ei vain meidän projektimme seitsemässä wardissa.
“Meidän” daliteista, joita on noin 700, muodostetaan 15-henkisiä PLMG- eli julkisten maiden käyttäjäryhmiä (Public Land Management Groups).
Tähän mennessä ryhmien jäsenet ovat istuttaneet puita ja bambua kahden joen varsille. Ikävä kyllä pitkittynyt kuivuus tuhosi puolet ensimmäisistä bambuistutuksista. Myös vihannesten siemeniä on jaettu niille perheille, joilla on edes jonkinlainen oma keittiöpuutarha. Mutta yhdeksän kymmenestä dalitista on maattomia, ja siksi heidän kohdallaan yhteisviljelymaat ovat ainoa mahdollisuus.
Mielenkiintoista tulee olemaan, miten työntekijät ja työn hedelmät jaetaan. Paikallishallinto, joka nämä suunnitelmat on hyväksynyt, tulee myös saamaan tuotosta osan.
Odotettavissa on, että daliteihin kohdistuva huomio ja heidän uudet mahdollisuutensa herättävät ihmetystä ja närää muissa väestöryhmissä. Miksipä eivät hekin voisi alkaa hyödyntää jokivarsia?
Konfliktin riski tunnistetaan Nafanissa hyvin ja tarkoitus on järjestää tilaisuuksia, joissa asiasta avoimesti keskustellaan. Myös yhteisten pelisääntöjen laatiminen on tekeillä ja ratkaisevan tärkeää. Jännittävää on seurata, miten asiat kehkeytyvät. Joka tapauksessa kaikesta on neuvoteltu ja palaveerataan koko ajan hallinnon ylimpiä edustajia, valtuutettuja ja pormestaria myöten. Lisäksi Nafan on yhteyksissä alueen eri naisten, nuorten ja vammaisten edustajien kanssa. Yhdessä on pohdittu, mitä dalitien voimaannuttaminen voi käytännössä merkitä. On jo perustettu 20 dalitnaisten ryhmää, joita Nafan tukee osallistumis- ja vaikutustaitojen omaksumisessa ja omien pankkitilien perustamisessa.
Myös yhteismetsät ovat dalitien kannalta mahdollinen resurssi ja hankkeemme piirissä olevia alueita. Sillä suuren kaupunkialueen liepeillä on myös metsiä, joita hallinnoivat komiteat, joihin kuuluu mm. dalitien edustaja sekä valtion edustaja. Metsistä saadaan puukauppatuloja, ja osa niistä pitää käyttää yhteisökehitysohjelmiin. Kohteiden valitsemiseen voitaneen hankkeen puitteissa vaikuttaa. Kolmesta yhteismetsästä osa on huonokuntoisia ja vieraslajien vaivaamia. Hankkeen yhtenä tavoitteena on, että dalitit voivat saada koulutusta ja alkaa hoitaa metsiä saaden siitä toimeentuloa. On ollut puhetta mm. pellettien valmistamisesta vieraslajikasvien biomassasta. Mahdollista on myös metsätuotteiden kerääminen ja jalostaminen.
Dalitien ammattitaitokoulutus on hankkeen kolmantena jalkana. Nyt syksyllä alkaa mm kosmetiikka-alan ja bambukäsityökoulutukset. Bambutuotteille – jotka ovat perinteisesti daliteille tuttuja – uskotaan olevan laajaa kysyntää.
Teksti: Katri Simonen
Kuvat: NAFAN
Edistä syrjityn dalit-väestön toimeentuloa ja ihmisoikeuksien toteutumista Nepalissa tekemällä lahjoitus NAFANin uudelle hankkeelle Pääskypuodissa tai tilisiirtona (FI06 5780 0720 2384 06, viite: 37206)
Käytämme lahjoitustuotot sataprosenttisesti hankkeen hyväksi.
