Muutoksen mobilisoimisen kova haaste
“Kansalaisjärjestön työntekijöiden ja yhteisön jäsenten ajattelutavan ja käytöksen muuttaminen ei ole helppoa.”
Hankekumppanimme NAFAN nostaa “kehityksestä” puhuttaessa aina esiin kaksi seikkaa, joita ilman mitään merkittävää muutosta ei tapahdu. Yhteisöjen mobilisoimisen ja transformaation.
Nyt Nafanilla ja Pääskyillä on edessä uusi suuri muutoshaaste Terain dalitien parissa.
Alkamassa on Pääskyjen ja Nafanin nelivuotinen dalit-hanke Barassa Etelä-Nepalin tasankoalueella.
Virallisestihan Nepalissa ei ole daliteja eli kastittomia eikä kastejakaan. Mutta käytännössä todellakin on. Ne eivät kuitenkaan ole sellaisia kuin me – tai Nafankaan – on luullut.
Ylipäätään elämä tai kehitysyhteistyö eivät noudata käsityksiämme. Nafanin johtaja Bhola Bhattarai kertoo siitä, mikä on vaikeinta syrjäytyneiden ihmisen mobilisoimisessa ja mitä he ovat järjestötyössä matkan varrella itse oppineet.
KANSALAISJÄRJESTÖN TYÖNTEKIJÖIDEN MIELI
“Yleensä kansalaisjärjestöjen työntekijöillä on hyvin hatara käsitys syrjäytymisen syistä ja vaikutuksista. Mutta Pääskyjen ja Nafanin tänä keväänä päättyvässä yli kuusivuotisessa hankkeessa Keski-Nepalin Raksirangissa, alkuperäiskansa chepangien keskuudessa, valtaosa työntekijöistämme oli kotoisin hankealueelta.
Niinpä emme pitäneet tärkeänä heti alussa analysoida chepangien syrjäytymisen syitä. Keskityimme muodostamaan hyödynsaajaryhmiä ja toteuttamaan hankesuunnitelman tavoitteita: kasvattamaan vihanneksia, vuohia, kanoja, sikoja ja viljelemään luonnonmukaisesti mutta tehokkaasti ym.
Se oli virhe. Meidän olisi heti pitänyt alkaa kouluttaa työntekijöitämme sosiaalisen mobilisoimisen, paikallistason suunnittelun ja perustavien ihmisoikeuksien kysymyksiin.
Barassa toimimme nyt alusta lähtien toisin. Organisoimisen lisäksi olemme perehtyneet kaikkiin niihin paikallisiin ja ylemmän tason tahoihin, jotka vaikuttavat dalitien voimaantumiseen ja toimeentuloon. Meillä on lista dalitien järjestöistä ja meillä on kaksi dalit-asiantuntijaa, jotka ovat kouluttaneet meitä dalitien sosiaalisista, taloudellisista ja kulttuurisista suhteista. Ennen kuin teemme mitään, kaikki työntekijämme tietävät että
- Dalitit eivät ole kasti vaan yhteisö
- Dalitit eivät ole saastaisia, he ovat työläisiä
- Dalitien keskuudessa on hierarkioita. Vuoriston dalit-kastit eivät ole samoja kuin tasangon
- Tasankoalueen daliteilla on 5-6 eri dalit-kastia, ja niiden kesken on koskemattomuus-hierarkioita (untouchability)
- Dalitien omat valtahierarkiat muodostavat vahingollisen, syrjäytymistä luovan sosiaalisen rakenteen
Nepalin yhteiskuntarakenteet ovat hyvin monimutkaisia eikä niitä opita yhdessä tai kahdessa koulutuksessa. Keskustelua, pohtimista, oppimista ja tukea tarvitaan koko hankkeen mittaan.
Paljon puhutaan voimaannuttamisesta, mutta me emme koskaan sano että me voimaannutamme ihmisiä. Me vain teemme työtä ihmisten kanssaan ja jaamme ajatuksiamme virallisissa ja epävirallisissa yhteyksissä.
RISKIEN OTTAMINEN
Olen huomannut, että kansalaisjärjestöt eivät ole hevin valmiita tarkistamaan ja muuttamaan omia käytäntöjään ja käyttäytymistään. Mutta jos me emme itse muutu, emme voi muuttaa syrjäytettyjen ihmisten elämänolosuhteita
Myös mikäli kansalaisjärjestöt vain toteuttavat valmiita projektisuunnitelmia ottamatta riskejä, transformaatiota ei tapahdu.
Raksirangissa yleisenä käytäntönä oli, että järjestöt jakoivat chepangeille ilmaista ruokaa. Me katkaisimme tämän tavan ja aloimme kouluttaa chepangeja itse tuottamaan ruokansa. Tästä ei pidetty.
Yleensä järjestöt eivät kyseenalaista paikallishallinnon hallintoa tai budjetointia. Mutta me lähestyimme viranomaisia ja autoimme heitä vähitellen muuttamaan kehityspolitiikkaansa. Saatoimme eri paikalliset toimijat yhteen ja aloimme vaatia ja seurata suunnitelmien ja päätösten toimeenpanoa. Ajan myötä asukkaat oppivat osallistumaan myös kunnan budjetin laatimiseen. Se toimi hyvin.
Merkkinä muutoksesta yhteisössä on mm. ylikansallisten ketjujen virvoitusjuomien ja pikaruokien sijaan tullut omien tuotteiden arvostaminen ja käyttöön (uudelleen) ottaminen ja omien paikallismarkkinoiden luominen.
Näiden asioiden saavuttamiseen meni kolme neljä vuotta.
SAAVUTUKSIA
Raksirangin hanketta (2019-2024+) arvioitaessa voidaan todeta, että chepangit ovat Nafanin tuella voimaantuneet, mistä kertovat mm. seuraavat asiat:
- Chepangeja on valittu eri järjestöihin ja poliittisiin puolueisiin
- He ovat dialogissa kunnan johdon kanssa
- He ovat virallisesti rekisteröityneet yhteiskunnan instituutioihin
- He määrittelevät itse omien tuotteidensa hinnat
- He ovat aloittaneet oman kulttuurinsa keskeisimmän kasvin, chiuri-puun, suojelun
- He ovat organisoineet jokihiekan louhimista vastustavan protestiliikkeen
- He ovat saaneet julkisia varoja ja palveluja kunnalta ja järjestöiltä
- He ovat vahvistaneet omaa National Chepang Association -järjestöään ja ajaneet voimakkaasti omia oikeuksiaan
- Chepang-naiset uskaltavat lähteä töihin ulkomaille
BARA-HANKKEEN SUURIMMAT RISKIT
Tavoitteenamme on voimaannuttaa ja edistää syrjittyjen dalit-yhteisöjen ja niissä erityisesti naisten, nuorten ja vammaisten järjestäytymistä ja heidän ihmisoikeuksiensa toteutumista. Pyrimme myös parantamaan dalit-yhteisöjen toimeentuloa ja ruokaturvaa erilaisten koulutusten, materiaalisen tuen sekä kestävämmän ja oikeudenmukaisemman maan- ja luonnonvarojen käytön avulla.
Meidän Nafanissa täytyy taas oppia paljon. Tulee olemaan hyvin vaativaa saada dalitit siirtymään maatalouteen ja metsätalouteen liittyvään uuteen toimintaan. Meidän täytyy myös koko ajan tasapainoilla dalitien keskinäisten ja dalitien ja muun väestön valtasuhteiden kanssa”, Bhola Bhattarai sanoo.
Teksti: Katri Simonen
Kuvat: NAFAN
Edistä syrjityn dalit-väestön toimeentuloa ja ihmisoikeuksien toteutumista Nepalissa tekemällä lahjoitus NAFANin uudelle hankkeelle Pääskypuodissa tai tilisiirtona (FI06 5780 0720 2384 06, viesti: Bara)
Käytämme lahjoitustuotot sataprosenttisesti hankkeen hyväksi.