Nepalin talous on vaarallisesti kallellaan. Ruoan tuonti on seitsemässä vuodessa kolminkertaistunut. Etenkin Intiasta, jossa maataloustuotanto on voimakkaasti subventoitua, tuodaan riisiä, vihanneksia ja hedelmiä, vaikka ne kasvavat hyvin Nepalissakin. Mutta maatalouden tuottavuus ja panostukset siihen ovat Nepalissa minimaaliset suhteessa väestönkasvuun.
Sata vuotta sitten Nepalissa oli saman verran ihmisiä kuin tällä hetkellä Suomessa. Nyt asukkaita on 30 miljoonaa alueella, joka vastaa alle puolta Suomesta. Maataloudessa työskentelee kaksi kolmasosaa väestöstä, silti sen osuus bkt:stä on vain neljännes.
Suuri osa ruokatuonnista maksetaan siirtotyöläisten rahalähetyksistä, koska Nepalin oma vienti on vähäistä. Ulkomaille kuten Intiaan, Malesiaan tai Persianlahden maihin töihin lähteminen ei ole mikään ihme maassa, jossa joka vuosi työmarkkinoille tulee 700 000 nuorta, ja työtä on tarjolla vain 15 prosentille.
Vaikka ruokaa tuodaan paljon, ylivoimaisesti suurin tuontituote on petroli. Sen tuonnin arvo on melkein kaksi kertaa enemmän kuin Nepalin kaikkien vientituotteiden yhteensä. Petrolin tuonti hidastaa maan pyrkimyksiä päästä fossiilittomaan liikenteeseen vuoteen 2030 mennessä ja pitää yllä tuontiriippuvuutta. Kuitenkin Nepalilla on suuren sähköntuotantokapasiteettinsa ansiosta hyvät mahdollisuudet omavaraiseen hiilineutraaliuteen.
Kesällä Nepalissa valittiin uusi pääministeri, Sher Bahadur Deuba. Tai ei niinkään uusi: Deuba on ollut pääministerinä neljä kertaa ennenkin. Samojen miesten keskinäinen valtakamppailu on leimannut Nepalin politiikkaa jo vuodesta 1990 eli demokraattisten instituutioiden luomisesta lähtien. Nepalin tärkeimpiin kuuluva sanomalehti Nepali Times ei epäröi nimetä omaa etuaan ajavia vanhakantaisia poliitikkoja syypäiksi Nepalin taloudelliseen katastrofiin.
Teksti: Katri Simonen
Kuva: Persnickety Prints / Unsplash