Tie demokratiaan yhtä vuoristoa

Vaikutusvaltaisia ulkomaalaisia kehitysyhteistyöntekijöitä ja turisteja on Nepalissa paljon. Me kaikki hahmotamme maan todellisuutta ja historiaa hyvin huonosti. Olisi tärkeätä tietää enemmän, etenkin nyt marraskuun parlamenttivaalien alla.

Nepal? Päälle puskee sekavia mielikuvia. Tuliaisiksi tarjoutuvia käyriä khukri-veitsiä ja Khukri-rommipulloja, jotka liittyvät legendaarisiin gurkha-sotilaisiin – ja siihen, että Nepal ei ole koskaan ollut siirtomaa. 
Satumaisia käsittämättömiä seremonioita, joiden keskipisteenä vielä vähän aikaa sitten olivat hindujumalakuninkaat sulkatöyhtäpäähineineen.
Rutiköyhiä, kiipeilyturisteille hymyileviä lapsia. Buddhan syntymäpaikka.
Ja sitten: kuninkaallinen joukkomurha? Maolaisten kapina, maolainen pääministeri. Qatarin World Cup -kisojen kuumissa rakennustöissä menehtyviä nepalilaismiehiä. Kuvankauniiden tyttöjen ihmiskauppaa. Hirvittävä maanjäristys. Everest, kaikki ne huiput.
Hippejä ja gurujakin on ollut.

Nykyisen Nepalin perustasta, perustuslain säätämisestä, on vasta seitsemän vuotta. Tuolloin, huhtikuussa 2015, oli myös erittäin tuhoisa maanjäristys, mikä yks kaks saattoi vaivalloisesti edenneen perustuslakiprosessin syyskuussa päätökseen. Tänä vuonna on nuoren demokratian toiset vaalit; keväällä oli paikallisvaalit, nyt 20. marraskuuta parlamenttivaalit. 
Shah-dynastian töyhtökruunukuninkaan vallan päättyminen on ollut sitkeä, edestakaisia äkkikäännöksiä sisältänyt ja  paljon uhreja vaatinut kamppailu.

Demokratiataistelu Nepalissa alkoi 1950-luvun alussa ja sitä kutsutaan Nepalin ensimmäiseksi vallankumoukseksi.
Vallan kumoamista oli valmistellut ensimmäinen ja toinen maailmansota, joiden aikana sadat tuhannet liittoutuneiden riveissä sotineet nepalit näkivät maailmaa ja mitä kaikkea siellä onkaan. Siihen vaikutti ratkaisevasti myös Intian itsenäistymistaistelu 1930- ja 40-luvuilla, mitä maassa asuvat nuoret nepaliopiskelijat seurasivat. Intiassa perustettiin ja sieltä käsin toimivat uudet, demokratiaa vaativat puolueet.
Demokratia-aktivistien painostuksen seurauksena sata vuotta vallassa olleet vihatut Rana-maharajat (perinnöllinen, kummallinen ja oikukas pääministerisuku, jonka aikana Shah-suvun kuninkaat olivat vain keulakuvia) kammettiin pois ja valtaan palautettu kuningas Tribhuvan sai luvan suostua “parlamentaarisen monarkin” asemaan.
Vuonna 1959 pidettiin Nepalin ensimmäiset vaalit. Äänestysuurnia kuljetettiin kaukaisimpiinkin syrjäkyliin ja takaisin, mikä kesti kaksi kuukautta. Lopulta pääministeriksi valittiin Nepalin sosialidemokraattisen Kongressipuolueen johtaja B.M. Koirala.

Mutta eihän se niin helposti mennyt. Kuningas tuli pian katumapäälle, passitti Koiralan kahdeksaksi vuodeksi vankilaan ja kaappasi jo seuraavana vuonna kaiken vallan takaisin itselleen. 
Kuningas Mahendran mielestä puolueet vain riitelivät. Niiden sijaan hän perusti moniportaisen, koko maan kattavan ja itse nimittämiensä panchayat-neuvostojen järjestelmän ja aloitti Paluu kyliin -ohjelman. 
Nepalilaisille tämä merkitsi kaiken poliittisen toiminnan  tukahduttamista, nationalistista ja rojalistista pakkovaltaa. Sillä aikaa kun länsimaiset hipit polttelivat pilveä ja Cat Stevensin “Katmandu” soi kutsuvana Thamelin Freek Streetillä Nepalin opiskelijat ja aktivistit toimivat kiihkeästi maan alla.  

Tällaista aikaa kesti 30 vuotta.

Toinen Nepalin demokratiavallankumous puhkesi vuonna 1991, ja siitä alkoi vyöry. Oli lakkoja, mielenosoituksia, ja uusi Kansan liike vaati monipuoluejärjestelmää ja perustuslaillisista monarkiaa. Talouden ja poliittisen kaaoksen keskellä vallasta taistelivat kuningas, Kongressipuolue ja kommunistipuolue. Sitten uutena tekijänä noussut maolainen liike rupesii vaatimaan maareformia ja kuninkaan vallan kertakaikkista lopettamista. Vuonna 1996 alkoi maolaisten kapina ja sen myötä sisällissota.

Kesäkuussa 2001 nepalilaiset heräsivät käsittämättömään tilanteeseen. Narayanhiti-palatisissa kruuninprinssi Dipendra – pidetty, tavallinen nuori mies – oli ampunut isänsä kuningas Birendran, kauniin kuningataräiti Aishwaryan ja lopuksi itsensä – yhteensä 11 henkeä.

Ennen menehtymistään Dipendra oli kolme päivää koomassa, jonka aikana hänet kruunattiin uudeksi kuninkaaksi. Kun hän kuitenkin kuoli, uudeksi kuninkaaksi valittiin hänen setänsä Gyanendra. Kathmandussa vallitsi uutispimento, hurjat huhut, salaliittoteoriat ja äärimmäinen epätodellisuuden tunne vallitsivat. 

Virallisesti murhaajaksi nimettiin Dipendra, mutta totuus jää ehkä ikiajoiksi selvittämättä.

Kuningas Gyanendra ei potenut minkäänlaista häpeää kuningasperheen joukkomurhan keskellä. Hän kielsi kaikki puolueet (tuttua) ja kaappasi (hänkin) jo parin vuoden kuluttua taas absoluuttisen vallan taas kruunulle. Monet Nepalin ulkomaalaiset pitivät Gyanendran toimia  sekasorron keskellä vakauttavana ja hyvänä ratkaisuna.

Mutta nyt maolaisten vaatimukseen kuninkaan vallan lopettamisesta yhtyivät kaikki. Vuonna 2006 laskettiin aseet. Kymmenen vuoden sisällissota päättyi, tehtiin rauhansopimus ja kaikki puolueet sitoutuivat väkivallattomaan yhteistyöhön.

Sisällissodassa oli kuollut yli 17 000 ihmistä ja lähes 150 000 joutunut jättämään kotinsa.

Vuonna 2008 pidettiin vaalit ja äänin 560/4 Nepal julistautui demokraattiseksi liittotasavallaksi. Ensimmäinen pääministeri oli maolaispuolueen Prachanda (taistelijanimi) eli Pushpa Kamal Dahal

Ensin näytti hyvältä. Vasemmistopuolueiden koalitio mahdollistaisi todellisen köyhien oikeuksia ajavan politiikan. Ikävä kyllä liittoutuma repesi pian ja riidat alkoivat. Perustuslain säätämisen edellyttämät valmistelut ja sopimiset venyivät ja vanuivat… kunnes 7,8 Richterin asteikon maanjäristys huhtikuussa 2015 asetti asiat tärkeysjärjestykseen. Perustuslaki saatiin valmiiksi syyskuussa 2015, ja niin päästiin keskittymään valtavien tuhojen ja jälkijäristysten hävitysten korjaamiseen. Noin 9 000 ihmistä oli kuollut ja yli 100 000 loukkaantunut, Kathmandun maailmanperintökohde-palatseja ja -temppeleitä sortunut.

Tilannetta pahensi se, että Intian hallitus asetti Nepalin puoleksi vuodeksi kauppasaartoon, mikä esti avustustarvikkeiden ja polttoaineen maahantuonnin. 

Uuden tasavallan ensimmäiset vaalit pidettiin vuonna 2017, siis vasta viisi vuotta sitten. Nepalin perustuslaista oli loppujen lopuksi tullut huomattavan edistyksellinen, esimerkiksi naisille esitettiin 33 prosentin osuutta hallinnosta. Vaalit myös menivät hyvin, valituiksi tuli naisia, dalitteja ja eri etnisten kansojen edustajia. Uudeksi pääministeriksi nimitettiin marxilais-leninistisen komunistipuolueen (UML) K.P. Oli.

Mutta pian puoluekiistat alkoivat taas. Hallitukset ja ministerit vaihtuivat… vuodesta 2021 pääministerinä on ollut uuden Kongressipuolueen Sher Bahadur Deuba, neljättä  kertaa.

Teksti: Katri Simonen

Kuva: Sagar Dani / Unsplash

LÄHTEITÄ:

Manjushree Thapa: Unohda Kathmandu. LIKE 2008
https://www.youtube.com/watch?v=AstIDccZ0j8

Samantyyppiset artikkelit

Suorittamisesta kuuntelemiseen

Pääskyillä on Nepalissa kaksi hanketta, joiden kohderyhmät, -ympäristöt ja useimmat toiminnot ovat hyvin samanlaisia. Käytännön työn painotuksissa ja sen myötä tuloksissa on tullut kuitenkin esiin selviä eroja.

08 marras 2023