Myrskyisä uuden vaalikauden alku Nepalissa
Nepalin pääministeri Pushpa Kamal Dahal julisti helmikuun 13. päivän kansalliseksi vapaapäiväksi sen kunniaksi, että tasan 27 vuotta siitä alkoi maolaisten kapina, “Kansan Sota” eli sisällissota.
Päätös on synnyttänyt raivoa ja katkeruutta sodasta selviytyneiden keskuudessa.
Sisällissodassa vuosina 1996-2006 sai surmansa 17 000 nepalilaista, kymmeniä tuhansia haavoittui, miljoonat joutuivat pakenemaan kotiseudultaan ja yli 3000 henkeä on edelleen kateissa.
Totuus- ja sovintokomissiolle on jätetty lukemattomia todistuksia ja selvityspyyntöjä, mutta niihin ei ole millään lailla reagoitu. Sotasyyllisyysoikeudenkäynti loistaa edelleen poissaolollaan.
Pääministeri Dahal, sissinimeltään Prachad, toimi maolaiskapinallisten päällikkönä. Nyt hän on marraskuun parlamenttivaalien jälkeen kolmatta kertaa pääministerinä. Hän johtaa seitsemän puolueen hallitusta yhdessä entisten verivihollistensa, muun muassa kuningasmielisten, kanssa.
Sodasta selviytyneet ja heidän sukulaisensa pitävät uuden vapaapäivän julistamista äärimmäisenä loukkauksena. Jos päivää vietetään, se olisi nimettävä surun ja murheen päiväksi.
Myös hallituksen muut ministerit ovat ihmeissään. Edellisellä viikolla pääministeri oli todennut, että maassa on liikaa tuottavuutta vähentäviä vapaapäiviä. Kuitenkin Dahal itse oli juuri nimennyt tammikuun 11. päivän eli Nepalin valtion perustajakuninkaan syntymäpäivän sekä tammikuun 15. päivän eli Pokharan suuren lento-onnettomuuden päivän vapaapäiviksi.
Sisällissodasta, joka päättyi 17 vuotta sitten, ei Nepalissa puhuta eikä sitä käsitellä. Kuin sitä ei olisi ollutkaan. Kouluissa sota kuitataan merkinnällä aikajanalla tai (pari luokkaa ylempänä) muutamalla lauseella. Missään ei kerrota miksi sota syttyi ja mitä siitä seurasi.
Maolaiset kutsuvat kymmenvuotista sotaa “Kansan sodaksi”, mutta Korkein oikeus on torjunut nimen käytön.
“MIKSI ANTAISIN HEILLE LUVAN PETTÄÄ MINUA?”
Sudarshan Khatri työskentelee Kathmandun Sapana Garden -hotellin vastaanotossa ja tarjoilussa. Hän ei äänestänyt marraskuun parlamenttivaaleissa.
– Virallinen kotipaikkani on kaukana ja sinne olisi pitänyt matkustaa äänestämään.
En ole edes rekisteröitynyt sinne. Olen syntynyt Kathmandussa ja vanhempanikin asuvat täällä. Kotikylä on kaukana ja siellä on vain vanha isoäiti jolla on vuohia, käyn siellä ehkä kerran kolmessa neljässä vuodessa.
En ylipäätään halua äänestää. Kaverinikaan eivät äänestä.
– Miksi?
– Kaikki ehdokkaat ovat samanlaisia. Jos äänestäisin, antaisin heille vain luvan pettää minua.
– Näissä marraskuun vaaleissa oli kuitenkin paljon uusia itsenäisiä ehdokkaita, ja nuoria?
– Kyllä, mutta vain isommissa kaupungeissa. Heitäkin äänestävät enimmäkseen omat sukulaiset. Sukulaista äänestetään aina, puolueesta riippumatta. Nepotismi (= sukulaisten suosiminen) vaikuttaa Nepalissa kaikkeen. Myös siihen kenelle äänensä antaa.
Shudarshan Khatri, 23, ansaitsee 100 dollaria kuussa. Hän on opiskellut collegessa ja työskennellyt nelisen vuotta Sapanassa ja haluaa edetä hotelli- ja ravintola-alalla. Mutta – siinäkään – ei onnistu ilman suhteita, ei, vaikka Sudarshan tietää että saisi Sapanasta erinomaiset suositukset.
Hän on myös hakenut opiskeluviisumia Australiaan, tuloksetta.
– Tulevaisuus ei löydy Kathmandusta. Haluan hyviin maihin, ja jos niihin ei pääse, lähden vierastyöläiseksi Persianlahden maihin. Silloin voisin ansaita ehkä 500 dollaria kuussa. Työ on kovaa, mutta olen valmis siihen.
Työtä aamusta iltaan ja öitä hotellin sohvalla elämä on nytkin.
Shudarshanin veli on töissä Dubaissa. Kolme kuukautta veli sinnitteli äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa kunnes onnistui pääsemään töihin hyvään hotelliin.
– Aion mennä veljeni luokse turistiviisumilla kolmeksi kuukaudeksi ja sen aikana hakea töitä. Jos löydän, viisumihakemuksen voi muuttaa työluvaksi ja sitten olen viisi vuotta Emiraateissa.
UUSI TOIVO JOKA PETTI
Vain viisi kuukautta ennen vaaleja perustettu riippumaton RSP-puolue nuorine ehdokkaineen nousi marraskuun vaaleissa Nepalin neljänneksi suurimmaksi puolueeksi. Sen perustaja, tv-tähti Rabi Lamichhane, nimitettiin sisäministeriksi. Uutta toivoa vihdoinkin, niinkö?
Rabi Lamichhanella oli televisiossa oma suosittu shownsa, jossa hän kansalaisten puolesta vaati päättäjiä tilille epäkohdista ja vääryyksistä. Nuoret äänestäjät toivoivat, että jos hänet valitaan, hän jatkaisi kansanedustajana vanhojen korruptoituneiden poliitikkojen toimien kyseenalaistamista. Että vihdoinkin naiset, daitit ja nuoret saisivat äänensä kuuluville.
Sillä Nepalissa valta on jo 17 vuoden ajan ollut samojen vanhojen miesten käsissä. Heitä on seitsemän, ja heistä viisi on yli 70-vuotiaita. Ideologisista eroavaisuuksistaan täysin riippumatta he ovat liittoutuneet aina siten, että kaikki ovat varmistaneet oman asemansa. Kuvaavaa on, että samat miehet ovat vuorotelleet pääministereinä moneen otteeseen. Esimerkiksi Dahal on nyt pääministerinä kolmatta kertaa ja hänen edeltäjänsä, Kongressipuolueen Sher Bahadur Deuba oli pääministerinä viisi kertaa.
Mutta Lamichanen nousukiito katkesi kuin kanan lento. Tammikuun 27. päivä Korkein Oikeus totesi, ettei Lamichhane ollutkaan Nepalin kansalainen ja hän menetti kaiken, niin sisäministerin, varapääministerin kuin puolueen puheenjohtajan paikkansakin.
Hän oli kyllä luopunut USA:n kansalaisuudestaan, mutta prosessi Nepalin kansalaisuuden saamiseksi oli kesken. Mies myönsi tämän.
Pääministeri Dahalin seitsemän puolueen hallitus on nyt vaikeuksissa. Hänen oma puolueensa eli maolaiset on toiseksi suurin puolue, mutta suurin puolue – Nepali Congress – on tällä erää oppositiossa.
Maaliskuun alussa Nepalissa valitaan presidentti. Sen tiimoilla käydään nyt niin monimutkaista valtapeliä, että siitä ei saa mitään selvää.
Ei liene ihme, että pääministeri Dahal yrittää suunnata huomiota muualle muun muassa uusia kansallisia vapaapäiviä julistamalla. Netistä löytyvän tiedon mukaan niitä on tänä vuonna kaikkiaan 42, mutta saatesanoissa kehotetaan tarkistamaan lukumäärä, koska uusia voi päivittyä lisää.
“EI KANNATA OLLA REHELLINEN”
Nuori yrittäjä Prem Prasad Acharya sytytti itsensä 24. tammikuuta tuleen parlamentin edustalla. Hän jätti someen pitkän viestin, jossa kertoi koko elämäntarinansa ja 25-kohtaisen yhteiskunnallisen uudistusohjelman.
Prem Prasad Acharyan elämässä ei uskoa, yrittämistä, periksiantamattomuutta ja neuvokkuutta – eikä selän takaa tulleita vastoinkäymisiä, lupauksien häikäilemätöntä pettämistä ja yhteiskunnan rakenteellisia väärinkäytöksiä, viranomaisten ja poliitikkojen pohjatonta korruptiota, itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä puuttunut.
Lopulta hän menetti kaiken toivonsa, rahansa ja uskonsa.
Yksityiskohtaisen, tarkasta yhteiskunnallisesta perehtyneisyydestä ja tietoisuudesta, yrittäjäosaamisesta, itsekriittisyydestä ja rehellisyydestä kertovan kirjoituksensa lopuksi Prem Prasad, 37, esittää päättäjille seikkaperäisen 25 kohdan listan korjausesityksiä, jotta muiden ei tarvitsisi päätyä samanlaiseen umpikujaan kuin hänen.
Prem Prasad Acharyan polttoitsemurha ja hänen pitkä Facebook-tilityksensä – ja syytökset ja yhteiskunnalliset uudistusvaatimuksensa – nostattivat laajoja mielenosoituksia Kathmandussa ja uutisotsikoita joka puolella Aasiaa.
Hallitus nimesi tutkimuskomitean tutkimaan hänen esittämiään asioita.
Pääministeri Dahal ei ole ottanut polttoitsemurhan tehneen Nepalin kansalaisen epätoivon ja samalla periksiantamattoman uudistusohjelman ilmaisuun kantaa. Siihenkään.
Teksti ja kuva: Katri Simonen
Otsikkokuva: Yujesh Maleku/Unsplash
Pääskyjen Nepalin hankkeissa vahvistetaan kansalaisyhteiskuntaa ja vaikutetaan myös paikallishallintoon. Tue kumppanijärjestöjemme tärkeää työtä tekemällä lahjoitus NAFAN-hankkeelle tai Sahara Nepal -hankkeelle. Lahjoitusvarat käytetään 100 %:sti hanketyöhön.