Jauhinkone vähentää kotiväkivaltaa
Siinä lepää, suurella vaivalla ylös ja keskelle Dayan kylää raijattu kone, varta vasten rakennetun puuvajan sisällä. Harmaa teräslaite, joka vähentää kotiväkivaltaakin, kuten lukee Third Eye -viikkolehden artikkelissa.
Lehden haastateltavana on ollut Jharana Jethara, joka nyt on kanssamme puuvajassa. Hän on 30-vuotias maanviljelijä ja viljantuottajaryhmän puheenjohtaja. Viljoiksi, “alkuperäisviljoiksi”, kutsutaan Mastan maalaiskunnassa useita eri hirssilajikkeita, tattaria, ohraa ja maissia, ja nimenomaan niiden viljelyn edistäminen on tällä hetkellä kovasti tapetilla niin Pääskyjen hankkeessa Sahara Nepalin kanssa kuin koko kunnassakin.
Syyt ovat hyvät. Esimerkiksi hirssi tyytyy karuihin olosuhteisiin ja on terveellistä. Saharan koulutuksissa opetetaan, että raskaana olevien naisten pitää syödä hirssileipää, koska se ehkäisee anemiaa. Lapsille on kaupan värikäspaperisten välipalojen sijaan parempi ja halvempi antaa viljatuotteita.
Terveysbuumi vaikuttaa myös Nepalin syrjäseuduilla.
Mutta miten laite vähentää kotiväkivaltaa?
Jharana nyökkää. Perinteisesti viljat on jauhettu alhaalla laaksossa sijaitsevassa jokimyllyssä.Tehtävä on ollut pääasiassa naisten ja lasten harteilla (kirjaimellisesti). Matka joelle kestää kaksi tuntia, pimeä voi yllättää. Vaimo säkkeineen ei kenties kerkeäkään ajoissa kotiin eikä ruoka joudu ajoissa puolison eteen. Puoliso suuttuu!
Sitä paitsi talvella, kun joki on jäässä, mylly ei pyöri.
Entä nyt? Koneen uudessa säilytysvajassa kanssamme on myös kookas mies, Khakendra Jethara. Hän on tuottajaryhmän palkkaama jauhinkoneen operattori. Tämä Jethara (samassa kylässä on aina useita samannimisiä ihmisiä) kertoo, että yhden jyväsäkin (65 kiloa) jauhaminen kestää tunnin ja maksaa 7 rupiaa kilolta eli 455 rupiaa (3,15 €). “Mylly” on aina auki, koska operaattori asuu vajan vieressä. Jopa aviomiehet tulevat nyt jyviä jauhattamaan ja kodeissa vallitsee rauha.
Third Eye -lehden artikkelin (28.10.2022) otsikko alkaakin sanoilla Onnelliset kyläläiset.
Joka ilta Jetharana käy tarkistamassa, että kaikki on vajassa kunnossa sekä pitää kirjaa jauhinlaitteen käyttäjämaksuista. Ryhmä saa niistä osan itselleen.Tuottajaryhmän 25 jäsenestä 22 on naisia. He toimivat myös säästöryhmänä ja ovat avanneet oman pankkitilin. Jokainen säästää yhteiseen pottiin 20 rupiaa kuussa; tilillä on 10 000 rupiaa, mikä voidaan myöntää lainaksi jollekin ryhmän jäsenistä.
Jharanalla on puoliso ja kaksi lasta. Hän viljelee ohraa, hirssiä, maissia, vehnää ja perunaa. Etenkin ohralle on hyvin kysyntää ja Jharana haaveilee pääsystä isommille markkinoille.
Kuulemme myös, että Mastan kunta on ruvennut tarjoamaan kaikille koululaisille kouluaterian johon kuuluu terveellisiä viljoja.
“Ennen vetäydyin kuukautisten ajaksi muualle ja söin vain vähän. Viime aikoina olen itse uskaltanut tulla esille. Menen keittiöön, laitan ruokaa, käytän gheetä ja maitoa kuten muutkin. Eivätkä jumalat ole suuttuneet eivätkä lehmä ja puhveli ole sairastuneet.”
“Olen saanut uutta arvokkuutta elämääni. Mutta harvat naiset uskaltavat uhmata vanhoja tabuja.”
Jharana on osallistunut naisten oikeuksia, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, chhaupadia ja lapsiavioliittoja käsitelleisiin koulutuksiin sekä naisten johtajuuskoulutuksiin. Myös tuottajaryhmän kokoontumisissa puhutaan naisten asioista. Samalla naiset ompelevat kankaisia kuukautissuojia.
Hän haluaisi lisää koulutusta naisiin kohdistuvan väkivallan kysymyksistä.
“Minua kiinnostaisi toimia naisten oikeuksien puolesta.”
Lataunin viljelyryhmä on myös saanut käyttöönsä jauhinkoneen. Molempia koneita tullaan käyttämään naapurikyliä myöten.
Teksti: Katri Simonen
Kuvat: Heli Janhunen ja Katri Simonen
Sahara Nepal tekee työtä ympäristökestävän toimeentulon ja naisten oikeuksien parantamiseksi. Vastineeksi ulkoministeriön hanketuesta Pääskyjen on kerättävä tänä vuonna 6618 euroa omarahoitusosuutta. Tue hankettamme tekemällä lahjoitus verkkokaupassamme. Lahjoitusvarat käytetään 100 %:sti hanketyöhön.