Emmaus-liike syntyi Pariisissa toisen maailmansodan jälkeen kun pulaa oli kaikesta ja ihmiset vailla asuntoja. Abbe Pierre oli toiminut Ranskan maanalaisessa vastarintaliikkeessä ja auttanut pakolaisia. Rauhan tultua hän jatkoi taistelua hädänalaisten puolesta uusin tavoin.
Eräänä päivänä Anne Pierren luo tuli epätoivoinen mies, Georges Legay. Hän oli ollut vankilassa 20 vuotta isänsä murhasta. Vapauduttuaan hän oli hypännyt Seineen mutta poliisi oli kiskonut hänet ylös. Hänellä ei ollut mitään paikkaa mihin mennä.
Georges sai yösijan. Samalla Abbe Pierre esitti hänelle pyynnön: Auta minua auttamaan muita kodittomia, en selviä yksin, työtä on liikaa.
Tämä on Emmauksen legendaarinen alkukertomus.
Meidän nimemme on EMMAUS sen Palestiinassa olevan paikkakunnan mukaan, jossa toivottomat saivat toivonsa takaisin.
Abbe Pierre kutsui taloa, jossa sijaitsi ensimmäinen työyhteisö, Emmaukseksi, ja Georgesista tuli sen ensimmäinen jäsen. Vähäosaiset alkoivat kerätä lumppuja ja käytettyä tavaroita ja näin auttaa itseään ja toisia. Abbe Pierre myös vetosi voimakkaasti ranskalaisiin varojen keräämiseksi. Karismaattista ja lämminsydämistä miestä kuunneltiin, liike sai pian ilmaa siipiensä alle.
Abbe Pierre (oikealta nimeltään Henri Groués) toimi myös parlamentaarikkona ja häntä pyydettiin ympäri maailmaa puhumaan. Pohjoismaissa hän osoitti sanansa erityisesti nuorille ja kutsui heitä auttamaan Etelän köyhien maiden asukkaita.
Vuosikymmenien mittaan Abbe Pierre äänestettiin monet kerrat Ranskan suosituimmaksi ihmiseksi.
Poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansainvälinen Emmaus-liike on levinnyt 41 maahan ja siihen kuuluu 425 ryhmää. Suomessa Emmaus-yhdistyksiä on Helsingissä, Ahvenanmaalla ja Tammisaaressa.
Myös Pääsky-yhdistykset Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kuuluvat Emmaus-liikkeeseen. Tammisaaressa eläneet Birgit ja Rurik Rancken perustivat niin Pääskyt-yhdistyksen kuin Emmauksenkin. Heidän ideansa oli, että Pääskyjen vapaaehtoisten kautta aletaan kanavoidaan apua eli rahaa kehitysmaiden köyhille – ja rahaa saadaan rupeamalla keräämään ja myymään käytettyjä vaatteita ja tavaroita. Ja he todella suurella innolla ja valtavalla työnteolla toteuttivat unelmansa!
Tammisaaren Emmauksen nimi oli Westervik, ja on edelleen.
Tällä hetkellä Westervik on mukana rahoittamassa Pääskyjen Nafan-hanketta Nepalissa ja Togon Emmaus-ryhmän toimintaa. Tärkeä kohde – kuten Helsinginkin Emmauksella – on Itä-Euroopan romanit, Romaniassa.
Paikalliseen toimintaan kuuluu kuntouttava työpajatoiminta, jota Westervik tuottaa Raaseporin kaupungille ostopalveluna.
“Toimi paikallisesti, ajattele globaalisti”, siteeraa Westervikin Emmauksen Maarit Kinnunen Ranckenien periaatetta. Hän on ylpeä Emmauksen kokonaisvaltaisesta toimintatavasta, johon kuuluu kaikentaustasille avoin työyhteisö, ympäristötyö – uutena asiana poistotekstiilien vastaanottaminen ja lajittelu – , kulutustapojen muuttaminen sekä kansainvälinen toiminta kehittyvissä maissa.
Maarit suoritti aikanaan yläasteen työharjoittelujakson Helsingin Emmauksessa. Myöhemmin, kun hän muutti Tammisaareen, Westervik tuntui keitaalta pikkukaupungissa, ja hän alkoi tehdä siellä vapaaehtoistyötä. Kymmenen vuotta hän on nyt ollut Emmaus Westervikin toiminnanjohtaja.
“Unelmatyö”, Maarit sanoo.
Agera lokalt, tänk globalt.
Rurik Rancken
Pääskyjen historiasta voit lukea lisää TÄÄLTÄ.
Teksti: Katri Simonen
Kuva: Fundación Cuna Nazareth