Pääskyjen tukema ”Alkuperäiskansojen toimeentulon, kansalaisyhteiskunnan ja yhteisöpohjaisen luonnonvarojen hallinnan vahvistaminen” –yhteistyöhanke Nepalissa Raksirangin kunnassa on saavuttanut vahvan jalansijan toimialueellaan Keski-Nepalin kukkulavyöhykkeellä. Hankkeen nepalilainen toteuttaja NAFAN on voittanut asukkaiden, chepangien alkuperäiskansan edustajien sekä itse Raksirangin kunnan hallinnon luottamuksen.
NAFAN on toimittanut runsaan kolmen toimintavuoden itsearvioinnin toukokuussa 2022 ja tässä artikkelissa esitellään hankkeen saavutuksia ja epäonnistumisia. Raportti ja Pääskyjen palaute siitä viitoittaa toiminnan jatkumista; Suomen ulkoministeriö on myöntänyt hankkeelle jatkorahoituksen vuosille 2022-2024!
Alkuperäiskansan kulttuurin vahvuuksien tunnistaminen voimavarana
Kohdealueen valinnassa tärkein peruste oli alueen alkuperäiskansan chepangien vaikea taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema. He ovat eläneet alueella metsästäen, luonnontuotteita keräillen ja harjoittaen rinnepeltojen syklistä viljelyä. Suurella osalla chepangeista ei ole rekisteröityä oikeutta viljelemäänsä maahan. Sadoilla ihmisillä ei ole todistusta edes Nepalin kansalaisuudesta. Monet eivät puhu nepalin kieltä. Näistä syistä alueelle muuttaneet muut etniset ryhmät ovat käytännössä työntäneet chepangit marginaaliin. Tämän lisäksi meneillään on chepangien kulttuurin mureneminen. Kristillisen lähetystyön seurauksena chepangit ovat luopuneet suuresta osasta perinteistä kulttuuriaan. Tätä kuvastaa mm. se, että vuotuinen perinnejuhla nwagi on useina vuosina jäänyt pitämättä ja chepangien shamanistista rummutusperinnettä ylläpitävät pandet ovat katoamassa.
Raksirangin hankkeen suunnittelussa lähtökohtana oli biodiversiteetin suojelu, mutta NAFAN on mielenkiintoisella tavalla laajentanut biodiversiteetin käsitteen kattamaan myös alkuperäiskansojen edustaman biodiversiteetin. Hankkeen punaisena lankana on pyrkimys tunnistaa niitä vahvuuksia, jotka liittyvät alkuperäiskansojen omaan kulttuuriin ja vahvistaa syrjäytymisvaarassa olevan väestönosan itseluottamusta ja omatoimisuutta. Osaltaan tätä on hankkeessa tehty tukemalla nwagi-juhlan elvyttämistä. Uskontoryhmien välistä kuilua on puolestaan rakennettu ottamalla toimintaan mukaan sekä pandet että kristityt pastorit. Keskusteluissa on haettu kummankin ryhmän uskonnosta sellaisia näkemyksiä, jotka edistävät luonnon kunnioittamista ja säilyttämistä. Konkreettinen esimerkki perinteiden, biodiversiteetin ja toimeentulon välisestä yhteydestä on chepangien arvostaman chiuri-puun korostaminen kestävässä metsien käytössä. Puu tarjoaa suojaa auringolta, kasviöljyä siemenistään ja sen kukinta on mehiläisten tärkeimpiä mesilähteitä.
Toinen esimerkki chepangien omavaraisuuden vahvistamisesta on NAFANin aikaansaama pieni, mutta periaatteellinen muutos ravitsemuksessa. Kylissä oli hankkeen alkaessa tapana, että erityisesti vieraille tarjottiin ”parasta” eli teollisia riisinuudeleita ja teollista Mountain Dew virvoitusjuomaa. Hankkeen tilaisuuksissa tämän roskaruuan tilalle on alettu tarjota paikallisia juureksia ja hedelmiä ja esimerkiksi nokkoskeittoa.
Uusia näkökulmia ”kehitykseen”
NAFAN on onnistunut välttämään useita kehityshankkeiden sudenkuoppia aatteellisella lähestymistavallaan, jonka keskiössä ovat ihmisoikeusperusteisuus sekä kohderyhmien voimaannuttaminen.
Hankkeen alkuvaiheissa kyläläiset odottivat saavansa konkreettista aineellista apua eli lahjoitustuotteita tai rahaa, esimerkiksi kokouspalkkioita osallistumisesta hankkeen tilaisuuksiin. Tämä on monien hyväntekeväisyysjärjestöjen toimintatapa ja myös Raksirangin kunta on totuttanut alkuperäiskansojen edustajia tällaisiin ”almuihin”. NAFAN pitää tällaista apua haitallisena ja korostaa sen sijaan alkuperäiskansojen oikeuksia maahan ja sellaisiin valtion ja kunnan palveluihin, jotka vahvistavat asukkaiden taloudellista toimeentuloa. Alun vastahakoisuuden jälkeen tämä viesti on mennyt perille.
Vastaavasti kunnan budjetista suurin osa menee infrastruktuurin ylläpitoon, erityisesti tiestöön, joka rankkojen monsuunisateiden seurauksena on käytännössä rakennettava uudelleen joka vuosi. Sen sijaan NAFANin hankkeessa pääosa tuesta kohdistuu aineettomaan pääomaan eli osaamisen ja ymmärryksen ja omatoimisuuden nostattamiseen. Tästä ovat esimerkkinä naisten, vammaisten ja alkuperäiskansojen oikeuksien ymmärtäminen, viljelyn monipuolistaminen ja karjanhoidon laadun parantaminen koulutuksen ja työpajojen avulla.
Kolmas näkökohta, joka erottaa NAFANin lähestymistavan Raksirangan kunnan politiikasta on tuen kohdistaminen ensisijaisesti yhteistyöryhmille ja vähemmän yksittäisille yksilöille. Yksilöille suunnattu apu jättää helposti huomiotta köyhimmät avun tarvitsijat, vähemmistöt, naiset ja vammaiset, jotka eivät osaa toimia järjestelmän ehdoilla. Suuntaamalla tuki esimerkiksi naisryhmille, maatalousosuuskunnille, yhteisömetsäryhmille jne. voidaan toimintaan vetää mukaan syrjäytymisvaarassa olevia ja rohkaista vertaisoppimista.
Hankkeen tulosten kestävyyttä puolestaan vahvistaa NAFANin onnistuminen yhteistyössä alueen pysyvien organisaatioiden kanssa. Näistä tärkein on Raksirangin kunnan hallinto. Hanke suunniteltiin yhdessä kunnan kanssa sen sijaan että hanke olisi putkahtanut ulkopuolisena interventiona tekemään päällekkäistä työtä tai astumaan paikallisten johtajien varpaille. Vuoteen 2021 mennessä yhteistyö kunnan kanssa oli edennyt sille tasolle, että NAFAN-hankkeen toimintasuunnitelma oli laitettu liitteeksi kunnan viralliseen vuosisuunnitelmaan. Hanke on fasilitoinut kunnan virallisen luonnonvarojen suojelustrategian tekemisen sekä avustanut kunnan ihmisoikeuksien edistämissuunnitelman, metsätalousmääräysten sekä kotimajoitusturismin ohjeiden laatimisessa. Kunta on myös laatinut ohjeet ympäristölupamenettelyn soveltamisesta alueellaan, jossa tärkeitä luonnonvarojen käyttöön liittyviä kysymyksiä ovat hiekan nosto alueen joenuomista sekä kallionmurskaus.
Ihmisoikeusperustainen lähtökohta parantaa hankkeen vaikuttavuutta
Chepangien järjestön kanssa NAFAN on työskennellyt chepangien maaoikeuskysymysten saattamiseksi alueen poliitikkojen käsiteltäväksi, vaikka toistaiseksi ratkaisuja ei ole saatu. Yksi askel siihen suuntaan on kuitenkin kansalaisuustodistusten hankkiminen yli sadalle Raksirangin chepangille. Yhdistystä on myös kannustettu osallistumaan koulujen oppimateriaalien uusimiseksi siten, että siinä tunnustetaan ja esitellään myös chepangien kulttuuria. Chepangeilla ei ole omaa kirjakieltä, joten omakielistä oppimateriaalia ei ole saatavilla, mutta vähemmistöryhmien oman arvon tunto on selvästi kasvanut.
Hankkeen tavoitteeksi asetettiin, että 80 % hyödynsaajista kuuluu chepangien tai tamangien alkuperäiskansoihin ja vähintään 40 % hyödynsaajista on naisia. Hankkeen ihmisoikeusperusteisesta koulutuksesta yksi tärkeimmistä teemoista on ollut naisten voimaannuttaminen ja naisten johtajuus. Näihin koulutuksiin osallistui yhteensä 286 naista. Naiset ovat voineet harjoitella kokoustekniikkaa ja julkista esiintymistä ensin erillisissä naisryhmissä ja sittemmin mm. metsänhoitoryhmissä, nuorisokerhoissa, maatalousryhmissä ja maatalousosuuskunnissa. Esimerkiksi Himali Devitarin jäsenistä yli puolet on naisia. Naisia on edennyt myös kunnallisvaalien ehdokkaiksi ja edelleen kunnan hallintoelimiin, mikä aiemmin on ollut harvinaista.
Kumari Maya Praja, 25-vuotias kahden lapsen äiti kertoo:
”Kaksi vuotta sitten, ennen NAFAN-projektin alkamista olin tavallinen perheenäiti enkä osallistunut mihinkään toimintaryhmään, paitsi kylän mikrolainaryhmään, jossa maksoin kuukausittain yhteiseen lainarahastoon 100 rupiaa (= 1 €). Mieheni ei antanut minun käydä usein kodin ulkopuolella, mutta nyt olen useiden yhteisöryhmien jäsen ja mieheni hyväksyy osallistumiseni, koska siitä on taloudellista hyötyä.”
Oma lukunsa on ollut vammaisten henkilöiden huomioon ottaminen. Hankkeen aluksi kartoitettiin fyysisesti vammaiset asukkaat ja jokaiseen kunnanosaan on perustettu vammaisasioiden koordinointiryhmä. Vammaisia asukkaita on suosittu eräissä tukimuodoissa, esimerkiksi 20 vammaista henkilöä on saanut koulutuksen sikojen kasvatukseen ja heille on lahjoitettu kaksi porsasta kasvatettavaksi myyntiin.
Toimeentulon vahvistumisesta on jo näyttöä, mutta myös haasteita
Kotitalouskyselyt hankkeen alkaessa ja kolmen toimintavuoden jälkeen viittaavat siihen, että 400 kotitaloutta on onnistunut lisäämään markkinoille myytävää maataloustuotantoaan keskimäärin 7500 rupian verran (75 €). 120 kotitaloutta on lisännyt tulojaan siipikarjaa, sikoja tai vuohia kasvattamalla. 30 % väestöstä oli parantanut ruokaomavaraisuuttaan kolmesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen ja 20 % väestöstä arvioi omavaraisuutensa vastaavan 9 kuukauden ruokaturvaa. Viljelyn monipuolisuus on parantunut: kyselyjen perusteella lähtötilanteessa viljeltiin 17 kasvilajia, kun tulos v. 2022 oli 25 kasvilajia.
Onnistumisia ovat olleet mm. vuohien kasvatuksen koulutus, vuohien rokotukset, paremmat vuohiaitaukset ja rehukasveihin liittyvän tietouden jakaminen. Vuohet lisääntyvät nopeasti ja niitä pidetään vähävaraisten ”pankkina”. Sen sijaan kananpoikien tuominen emokanaloista Raksirangin ulkopuolelta epäonnistui surkeasti, sillä suuri osa poikasista kuoli stressaavan kuljetuksen aikana ja sadekauden kosteuden vuoksi. Tästä onkin luovuttu, sillä luontainen lisääntyminen kylissä takaa vakaamman tuloksen. Sikojen kasvatuksessa on ollut ongelmia mm. huonon ruokinnan ja alkeellisten aitauksien vuoksi. Lisäksi kävi ilmi, että osa naapureista suhtautui kielteisesti sikojen pitoon, vaikka alueella ei ole muslimiväestöä.
Hankkeen vaikutuksesta on perustettu kaksi maatalousosuuskuntaan sekä pienempiä viljelijäryhmiä. Rekisteröidyt ryhmät saavat tukea mm. lainoja, siemeniä, lannoitteita ja neuvontaa valtion maatalousorganisaatioilta. Hankkeessa ihmisiä on koulutettu orgaanisten lannoitteiden tuotantoon. On kuitenkin epävarmaa, ymmärretäänkö luomuviljely Nepalissa samalla tavalla kuin esimerkiksi Suomessa. Järjestäytyneet ryhmät ovat saaneet sopimuksia isojen ostajien kanssa ja saaneet paremman hinnan kuin paikallisilla markkinoilla, jossa suuri osa viljelijöistä tuottaa vain omaan kulutukseen. Vihannessatoa on pystytty kasvattamaan myös myyntiin ottamalla käyttöön bambusta ja muovista rakennettuja yksinkertaisia kasvihuoneita/tunneleita. Ilmastonmuutokseen sopeutumista on hankkeessa edistetty tarjoamalla tietoa kuivuutta kestävistä kasvilajeista, mm. kestävämpi riisilajike on otettu käyttöön. Eroosion torjuntaa ja biodiversiteetin lisäämistä edustaa myös ns. sekakasvatus esimerkiksi kylvämällä samalle rinnepellolle maissia ja papuja, inkivääriä ja chiliä, valkosipulia ja linssiä. 24 viljelijää on mukana tässä jyrkille rinnepelloille soveltuvassa kokeilussa. Koulutuksessa on painotettu myös perinteisten, luonnonvaraisten juurikasvien (Githa, Vyakur, Tarul) kasvatusta sekä rakentamiseen, huonekaluihin ja luutiin soveltuvien bambun ja amriso-ruo’on hyödyntämistä.
Suuri merkitys on ollut hankkeen organisoimalla kävelypolkujen rakentamisella. Polkuverkosto on rakennettu talkootyönä ja siitä on hyötynyt noin 1000 asukasta, joilla ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta kuljettaa tuotteita markkinoille kylän ulkopuolelle. Myös kouluun pääsy on helpottunut. Haasteena on kuitenkin polkujen ylläpito monsuunin aiheuttamien maanvyörymien jälkeen.
Hukum Bahadur Malla, joka toimii nykyisin NAFANin yhteistöneuvojana toteaa: ”Ennen kuin liityin hankkeeseen, en tiennyt mitään muiden kylien toimeentulosta ja ongelmista. Toimin opettajana kyläkoulussa. En edes tiennyt, mistä tuotteista voi saada markkinoilla rahaa, sillä kotona kaikki tuotteet käytettiin itse. Koulutuksen jälkeen viljelin tomaattia ja ansaitsin 10 000 rupiaa.”
Haasteita riittää jatkohankkeelle
NAFANin kirjoittamassa loppuraportissa on arvostettavaa se, että myös epäonnistumiset on raportoitu rehellisesti. Itsekritiikki ei ole kovin yleistä monien kehitysmaiden hierarkisissa organisaatioissa. Virheiden tunnustaminen lisää myös positiivisen näytön uskottavuutta ja antaa mahdollisuuden oppia virheistä.
Hankkeen suunnitteluvaiheessa NAFAN painotti kestävää metsätaloutta ja biodiversiteetin suojelua, mitä ehdotettiin edistettäväksi perustamalla luonnonsuojelualueita, istuttamalla puuntaimia ja edistämällä ns. peltometsäviljelyä. Suojelualueiden perustaminen on ymmärrettävästi vaikeaa alueella, jossa ihmiset elävät omavaraistaloudessa ja pääosin jatkuvassa niukkuudessa. Suojelun piiriin on tähän mennessä saatu kaksi yhteisömetsäryhmien hallinnassa olevaa aluetta, yhteensä kahdeksan hehtaaria. Ne eivät kuitenkaan edusta biodiversiteetiltään arvokkaimpia luontotyyppejä, vaan ne voidaan luokitella ihmisten näkökulmasta viljelyyn huonosti soveltuviksi alueiksi. Silti niihin voi suojelun ansiosta kehittyä monipuolista lajistoa ajan myötä. Tämä kuitenkin edellyttää esimerkiksi alueiden aitaamista suojaksi vuohilta.
Hanke on hankkinut tuhansia puuntaimia ja jakanut niitä metsäryhmille. Samoin perustettiin paikallinen pieni taimitarha. Näiden osalta tulokset ovat olleet laihoja: hedelmäpuun taimista on elossa selvinnyt noin 50 % ja muiden puiden taimista vain 20 %. Taimitarha on jäänyt oman onnensa nojaan. Syyt epäonnistumiseen liittyvät siihen, että kukaan ei ole ottanut vastuuta yhteiseen käyttöön lahjoitetuista taimista. Taimien selviytyminen kuivan kauden yli saattaa vaatia kastelua. Vuohien määrän lisääntyminen, jota hanke on itsekin tukenut ja vapaa laiduntaminen on toinen syy. Luontaisesti syntyvän taimikon suojelu on jatkossa todennäköisesti kestävämpi ratkaisu kuin taimien istuttaminen. Joillakin alueilla aitaaminen voi olla tarpeen. Peltometsäviljelyn osalta paikallisesti toimivat ratkaisumallit ovat vielä kehitysvaiheessa.
Toisaalta hankkeen aikana on valjennut, että metsien käytön tilanne Raksirangissa on parempi kuin etukäteen oletettiin. Väestöpaine on toistaiseksi vähäinen monilla alueilla vaikeakulkuisuuden vuoksi, eikä teollista puunkäyttöä esiinny. Chepangeille metsät ovat tärkeä osa elämää, sieltä haetaan polttopuu ja karjan rehu ja monia keräilytuotteita osataan hyödyntää.
Suunnitteluvaiheessa Pääskyillä oli käsitys, että chepangit harjoittavat syklistä kaskiviljelyä, eli polttavat metsää ja istuttavat tuhkaan viljelykasvinsa. Kävikin ilmi, että chepangien slash-and-burn -viljely tarkoittaa sitä, että heinittynyttä rinnepeltoa ajoittain kulotetaan seuraavaa satoa varten, mutta varsinaisesti puustoa ei kaadeta tuhkattavaksi. Käytäntöön liittyy toki metsäpalovaara ja viranomaiset suhtautuvat siihen kielteisesti.
Jatkohankkeen aikana pyritään ottamaan käyttöön biodiversiteettiä ja metsiin sekä maatalouteen liittyviä paineita ja uhkia mittaavia indikaattoreita. Vasta tämän jälkeen on mahdollista ryhtyä suunnittelemaan ja monitoroimaan hankkeen vaikutuksia biodiversiteettiin. Biodiversiteetin suojelu on yhdistettävä ja pystyttävä motivoimaan toimeentulon kestävyyden parantumisella.
Teksti ja kuvat: Raimo Lilja
Otsikkokuva: NAFAN