Kaikki Nepalissa haluavat vuohia, mutta rajat – konkreettisesti! – ovat tulossa vastaan. Nepalin uusi metsälain asetus kieltää vuohien vapaan laiduntamisen.
Tämän takia me Pääskyt emme projekteissamme enää tue jalostettujen(kaan) vuohien antamista hyödynsaajille.
Sen sijaan etsimme kumppaniemme kanssa keinoja rajoittaa vapaata laidunnusta. Fokuksia on kaksi: toimivien aitaratkaisujen kokeileminen ja erilaisten rehukasvien kasvattaminen.
Lisäksi tuemme parempien vuohisuojien rakentamista.
Laidunnuskieltoa on mahdoton valvoa eikä suurin osa kansasta ole kiellosta kuullutkaan. Signaalina se on kuitenkin merkittävä ja kertoo uudesta ajattelusta.
Bhatekholan kylästä löytyy maanviljelijä, jolla on kylänsä ja varmaan koko Mastan maalaiskunnan paras vuohisuoja. Se seisoo ilmavasti ja samalla tukevasti puujaloillaan; tilaa olisi vaikka 50 eläimelle. Nyt siellä majailee 34 vuohta.
Heti aamusta Bal Bahadur Khadka on vienyt vuohensa kaukaiselle laitumelle isänsä paimennettaviksi. Illalla, kun vuohet ovat taas suojassa, hän antaa niille rehua: palkokasveja ja tuoretta heinää.
Viime vuonna hän myi kolme urosvuohta hyvään, peräti 18 000 rupian kappalehintaan. Vuohet ovat siitä erinomaisia, että niille on aina kysyntää juhlapäivinä – joita on paljon, niin kansallisia kuin perhekohtaisia – eikä tuotteen kanssa ole varastointiongelmia, kun vuohet myydään elävinä.
Meidänkin vakioruokapaikkaamme Chainpurissa oli eräänä päivänä ilmestynyt vuohi odottelemaan seuraavana päivänä alkavia häävalmisteluja.
Vuohen maitoa ei Kaukolännessä ole tapana hyödyntää, ei myöskään vuohen villaa. Vuohi, ja siis aina urosvuohi, on pelkästään juha-aterian lihaa suonilla, kalvoilla ja pienillä terävillä luunkappaleilla höystettynä.
Kylässä on yhteisöomisteinen taimitarha, jossa kasvaa mm. rehukasvi napierin taimia. Taimista ei kuitenkaan riitä kaikille eikä taimitarhan suurentamisesta ole päästy yksimielisyyteen. Ajatus pelkästä rehuruokinnasta tuntuukin Bal Bahadurista mahdottomalta, semminkin, kun ruokittavana on myös vesipuhveli, lehmä, härkä, kaneja ja kanoja.
Puhvelin ja lehmän maitoa hän myy litran päivässä sadalla rupialla.
“Tuotantoryhmämme koulutuksissa olen oppinut paljon vuohien lääkkeistä. Monsuuniaikana, kun vuohet herkästi sairastavat, otan heti yhteyttä kunnan eläinlääkäriin. Olen myös oppinut varastoimaan heinää.”
“Kun riisi on korjattu, meillä on tapana antaa karjan laiduntaa vapaasti sänkipelloilla.”
Bal Bahadurilla on elätettävänään yhdeksän hengen perhe. Vaikka hänellä moneen muuhun verrattuna on paljon eläimiä, hän pitää itseään köyhänä, ainakin 3-5 kuukautena vuodesta.
Dhurjan Jethara, 45, nyppii heinänkorsia housuistaan Dayan kylässä.
“Kaiket päivät juoksentelen vuohien perässä ylös ja alas vuoria. Jos saisin rehu-napierin siemeniä, olisin todella iloinen, kylväisin heti! Ei tarvitsisi kiipeillä puihin lehväksiä katkomaan, ei koko ajan olla yltäpäältä heinässä.”
“Jos olisi aikaa, menisin tietöihin”, hän jatkaa. Tietöissä ansaitsee hyvin, mutta työ on raskasta ja olosuhteet karut. Vuoristossa teitä on jatkuvasti korjattava ja parannettava, ja miehet asuvat pitkiä aikoja – yöt ovat kylmiä – teltoissa tienposkessa. Monella on perhe mukana.
Vuohien kanssa Jetharalla on asiat kuitenkin entistä paremmin. Hän on saanut projektilta tukea vanhan vuohisuojansa kunnostamiseksi. Suoja on kotitalon pohjakerroksessa ja mutaisen maapohjan tilalle on rakennettu ilmava lautalattia.
“Ennen puhdistin suojan kerran pari vuodessa. Uusi lautalattia on helppo puhdistaa joka viikko ja vuohien jalat ja turvat pysyvät terveinä.”
Hänellä on myös kaksi nuorta vesipuhvelia ja kaksi härkää kyntämistä varten. Maidosta hän valmistaa gheetä eli kirkastettua voita omaan käyttöön. Maidon myyminen ei kannata, koska kaikilla muillakin on karjaa.
Lapsia on kuusi.
Rupsi Jethara ei tiedä ikäänsä eikä osaa lukea eikä kirjoittaa. Hänellä on neljä lasta, vesipuhveli, lehmä, härkä ja 14 vuohta Dayan kylässä. Hänestä on hauska askarrella vuohien kanssa, nyt kun on uusi siisti puulattia ja vuohet terveitä. Ennen oli toisin, mutaa ja kuivia lehtiä, sairastelua.
“Viemme vuohet metsään, siellä ne syövät puiden lehtiä. Paitsi pikkukilit pidetään sisällä. Talvella, parin viikon aikana kun on lunta, kaikki vuohet ovat sisällä”, hän kertoo.
Ensimmäistä kertaa elämässään Rupsi Jethara on kasvattanut siemenistä ja taimista rehuheinää ja se on kasvanut hyvin.
Hän haluaisi oppia kasvattamaan myös vihanneksia.
“Perunoita olemme tuottaneet paljon, mutta osa niistä on pilaantunut, osan ovat hiiret syöneet. Perunaa ei saa kaupaksi koska sitä kasvatetaan muissakin kylissä. Eikä meillä ole kulkuneuvoa.”
Suurin huoli Rupsilla on kuitenkin pojastaan, joka on kalkkikivilouhoksella Intiassa ja kantaa siellä painavia säkkejä.
“Vaikka poika sanookin puhelimessa että kaikki on hyvin.”
Viheraitojen eli haritbar-aitojen kasvattamista on alettu kokeilla Nafan-hankkeessamme kahdella paikkakunnalla. Vuohille kelpaamattomasta pensaslajeista etsitään sopivaa yhdistelmää, joka kivillä vahvistettuna toimisi eläimet pysäyttävänä esteenä. Joka tapauksessa viheraidat estävät eroosiota.
Nigeriassa kiellettiin karjan vapaa laiduntaminen maan eteläisissä osavaltioissa vuonna 2021 ja koko maassa vuonna 2022. Eroosion lisäksi syynä oli yhä verisemmiksi muuttuneet konfliktit peltojaan varjelevien maanviljelijöiden ja nälkäisine karjoineen vaeltavien paimentolaisten välillä.
Teksti: Katri Simonen
Kuvat: Heli Janhunen ja Katri Simonen
Sahara Nepal tekee työtä ympäristökestävän toimeentulon ja naisten oikeuksien parantamiseksi. Vastineeksi ulkoministeriön hanketuesta Pääskyjen on kerättävä tänä vuonna 6618 euroa omarahoitusosuutta. Tue hankettamme tekemällä lahjoitus verkkokaupassamme. Lahjoitusvarat käytetään 100 %:sti hanketyöhön.