Luut näkyvät
Ceylon Today -lehdessä oli maaliskuun luontopäivän edellä artikkeli kuuluisasta norsunsuojelualueesta, vuonna 1972 perustetusta Udawalawen kansallispuistosta.
Puisto perustettiin aikanaan turvapaikaksi norsuille, jotka olivat jääneet kodittomiksi uuden suuren tekojärven hukutettua niiden kotireviirin.
Ihmiset, jotka puistoalueella asuivat, joutuivat muuttamaan pois. Heidän raivaamansa viljelykset (shena) sekä alueen poikki virtaavan joen varren mehevät ruohikot jäivät kokonaan norsujen ja muiden villieläinten käyttöön. Paikasta tuli norsujen paratiisi.
Viidenkymmenen vuoden jälkeen tilanne on toinen. Aikanaan ei ymmärretty, että suojelualuettakin olisi pitänyt hoitaa. Herkullisia viljoja kasvaneet shena-pellot alkoivat metsittyä. Läheisten, paljon vettä imevien eukalyptusplantaasien myötä vesi alueella laski. Maaperän kuivui, ja norsuille sopimattomat uudet vieraslajiheinät tukahduttivat alkuperäistä kasvillisuutta. Eikä norsuilla ollut enää mahdollisuutta vaeltaa muille laidunalueille, kuten niiden tapana on, koska ympäristö ympärillä on muuttunut. Sähköaidat, maan muokkaus, kehityshankkeet, metsien väheneminen…
Udawalawen kansallispuistolla ei ole ollut enää aikaa uusiutua. Entiset hyvinvoivat, pulleat norsut ovat nykyään aliravittuja olentoja, joiden luuston rakenne on alkanut pelottavasti näkyä.
Toki toimiin jossain vaiheessa ryhdyttiin. Vapaaehtoisia tarjoutui kitkemään vieraslajeja samaan tapaan kuin Suomessa hävitetään palsamia tai kurtturuusua. Toimenpiteisiin kuuluu, että kitkemisen lisäksi ei-toivotut kasvit hävitetään huolellisesti ja tilannetta seurataan pari vuotta.
Vapaaehtoisten tarjousta ei otettu vastaan. Sen sijaan työhön pantiin koneet.
Kitkentäkone ei kuitenkaan osaa erottaa hyvää huonosta heinästä eikä se korjaa heiniä maasta. Niinpä elinvoimaiset vieraslajit juurtuivat pian uudestaan, entistä terhakammin. Kun tämä huomattiin, ymmärrettiin, että kitkentä ei ollut onnistunut. Mitä tehtiin?
Saatiin rahaa Maailmanpankilta ja toistettiin sama operaatio, velan kanssa.
https://ceylontoday.lk/2024/03/02/udawalawe-breathing-its-last/
Myös Destinationless Travel -sivujen artikkelissa kerrotaan Udawalawen norsuista, joita on edelleen paljon, mistä kiitetään. Mutta hyvin paljon on myös jeeppejä, joiden kuljettajat kaasuttelevat kovaa vauhtia saadakseen vallattua turistiasiakkailleen parhaat paikat norsujen vierestä. Kirjoittajan mukaan norsut ovat niin tottuneet satoihin jeeppeihin ja ihmisiin ympärillään että ne ovat viereensä tunkevien ihmisten suhteen täysin välinpitämättömiä. “Ne eivät enää reagoi kuten normaali “villi” norsu käyttäytyisi.” Eikä kirjoittaja pidä tästä ilmiöstä.
https://destinationlesstravel.com/udawalawe-national-park/
Teksti: Katri Simonen
Kuva: Heli Janhunen