Olen matkannut Nepaliin kolme kertaa työn merkeissä. Osallistuin vuonna 2005 kaksiviikkoiseen seminaariin, jonka aiheena olivat avoimen lähdekoodin ohjelmistot. Korkeatasoisena pääluennoitsijana toimi Manish Khanal (National College of Computer Sciences / Tribhuvan-yliopisto). Suomalaisia osallistujia oli neljä, nepaleja seitsemän.
Toisen ja kolmannen matkan aikana toimin projektissa, joka tuotti taloushallinnon järjestelmiä ja asukasportaalin Kathmandu Metropolitan Citylle. Suomalaisen ja nepalifirman yhteistyön rahoittajana oli Aasian kehityspankki.
Vapaa-aikoina tutustuimme kulttuurinähtävyyksiin ja ihmisiin. Teimme muutamia retkiä myös Kathmandun laakson ulkopuolelle, mm. Nuwakotiin ja Mt. Everestin maisemiin (Buddha Air -lento).
Kiinnostus Nepaliin johti siihen, että toimin vuosina 2007-2008 ja 2016-2020 Suomi-Nepal -seuran puheenjohtajana. Olen myös kirjoitellut seuran Himal-jäsenlehteen ja välittänyt tietoja sivulle facebook/suominepal. Nepalin tunnetuksi tekemistä pidän ystävyysseuramme tärkeimpänä tehtävänä.
Käsitykset Nepalista voivat olla hyvin romantisoivia, vaikkapa 1960-luvun hippihengessä. Tai mieliin voi olla syöpynyt nykymedian tuoma kuva köyhyydestä, korruptiosta ja maanjäristyksistä.
Minun mielessäni on etualalla inhimillinen kanssakäynti, suvaitseva uskonnollisuus sekä perinteinen ja värikäs arki. Mukanani kulkee myös luonnon mahtava monimuotoisuus, joka on paljolti tulosta maan korkeuseroista ilmastovyöhykkeineen.
Tietysti askarruttaa, kuinka ihmiset selviytyvät maanjäristysten, äkillisten tulvien, tasa-arvon puutteen, ulkomailla työskentelyn tai välinpitämättömän hallinnon oloissa. Haluan kuitenkin edelleen nähdä sen hyvän, jonka sain kokea Kathmandun laaksossa ja sen liepeillä.
Nepalseura on tukenut Moving Mountain Nepal -yhteisöä, joka olkoon esimerkkinä omaehtoisesta selviytymisestä. Jorpati-Sundarijal -kadun paikallinen väki Kathmandussa on vuosittain koonnut repulliset tarpeistoa koulunsa aloittaville lapsille. Reput on viety muutamille maaseutukouluille ja laitettu lasten selkään suuren ilon vallitessa.
Oman naapuruston asunnottomia on autettu mm. ruokaa jakamalla. Koronataudin eristämiä ihmisiä on tuettu, myös nuoria tyttöjä saniteettipakkauksin, jne.
Kymmenet naiset ovat saaneet ompelutyötä uudessa Kokroma-yrityksessä, joka valmistaa vaatteita odottaville äideille ja vauvojen tarpeisiin jne. Yhtenä innoittajana on ollut suomalaisten äitiyspakkaus.
Moving Mountain Nepal ”suurperheen” toiminta sai alkunsa, kun Rewati Gurung organisoi tee- ja kananmunatarjoilun sairaaloiden pihoilla odottaville potilaille ja työntekijöille maanjäristyksen 2015 jälkeen. Gary Wornell huomasi alkaa videoida tapahtumia ja on sittemmin tuottanut runsaasti dokumentoivaa materiaalia yhteisön toiminnasta.
Gary Wornell on riihimäkeläinen taidevalokuvan ja videon mestari, jolla on toinen koti Kathmandussa. Hän toimii ”kulttuurilinkkinämme” Nepaliin. Gary on mm. julkaissut kuvateoksen ja videon perinteisestä veistostaiteesta (Treasure of Nepal).
Nepalissa on vapaa lehdistö ja sananvapaus, joten tietoa maasta saa ja julkinen keskustelu on vilkasta, myös englanniksi. Tämä on yksi positiivisista asioista, joiden vuoksi Nepal on tullut ja jäänyt läheiseksi.
Suomi-Nepal -seura on perustettu vuonna 1980. Juhlamatkaa 40 vuoden merkeissä on koronaviruksen takia jouduttu siirtämään vuoden 2022 loka-marraskuuhun, parhaimpaan Dashain- ja Tihar-juhlinnan aikaan.
Teksti ja kuvat: Sami Määttä
Gary Wornellin kuvia ja videoita jne.
https://www.garywornellstudios.com –> Gallery, Clients
Englanninkielisiä uutissivustoja:
Kathmandu Post
Himalayan Times
KoshiOnline.com