Mitä Minna sanoisi?

YHDENVERTAISUUS JA TASA-ARVO MAAILMAN KAUPUNGEISSA

Maaliskuun 19. on tärkeä päivä suomalaisten kalentereissa – nimittäin Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Sana tasa-arvo kääntyy kauniisti englannin kielelle: kirjaimellisesti of equal value. Minna Canth eli 1800-luvulla ja edisti sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta sen eteen on edelleenkin tehtävä töitä. Epätasa-arvoisuuksia esiintyy monilla eri elämänalueilla, tässä muutamia esimerkkejä:

  • koulupudokkuus: tytöt ovat kuukautisten takia poissa koulusta jopa viidesosan kouluvuodesta Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Suomesta tällaisia lukuja ei ole saatavilla, mutta varmaan meilläkin on kuukautisiin liittyviä poissaoloja. Tasa-arvo koulutuksessa siis uupuu tästäkin näkökulmasta katsottuna.
  • chhaupadi eli naisten eristäminen ulkovajaan kuukautisten ajaksi on edelleen tavallista paikka paikoin Nepalissa. Naiset joutuvat olemaan ahtaissa, likaisissa ja kylmissä tiloissa, joissa he voivat myös joutua hyväksikäytön kohteeksi.
  • naisten sukupuolielimiä silvotaan edelleen, vaikka toimenpide on monissa maissa laissa kielletty. Sukupuolielinten silpominen vaikuttaa tytön koko loppuelämään.
  • naiset kouluttautuvat edelleen usein matalapalkkaisille, naisvoittoisille aloille. Tähän ei ole juurikaan tullut muutosta viime vuosikymmeninä eikä suurta eroa ole globaalin pohjoisen ja etelän välillä.
  • Euroopan maista naisiin kohdistuu eniten väkivaltaa Suomessa, Tanskassa ja Latviassa.

Sukupuolten eriarvoisuuden lisäksi on myös monia muita eriarvoisuutta tuottavia asioita. Ne voivat liittyä esimerkiksi ihmisen alkuperään, sosioekonomiseen asemaan tai ei-suotavaan toimintaan. Osallistuin juuri Helsingin Yliopiston kurssille Ilmastonmuutos ja globaali oikeudenmukaisuus, jossa käsiteltiin aihetta eri näkökulmista. Kurssilla teimme jokainen omassa ryhmässämme videotarinan itse valitsemastamme aiheesta (videon linkki tekstin lopussa). Meidän ryhmämme pohti urbaania oikeudenmukaisuutta ja ihmisten eriarvoista asemaa kaupungeissa. Usein kaikkein vähiten kuluttavat eli ekologisimmin elävät ihmiset kärsivät ilmastonmuutoksen vaikutuksista eniten ja hyötyvät vähiten ns. vihreästä kaupunkisuunnittelusta.

Valitsimme kaupungeiksi Belo Horizonten Brasiliasta, Bogotán Kolumbiasta ja Oulun Suomesta. Itse keskityin Bogotáan.



Belo Horizonte (portugaliksi kaunis horisontti)

Belo Horizontessa lasketaan olevan noin 18 neliömetriä vihreää tilaa per asukas ja yli 40 julkista puistoa. Pyöräteitä rakennetaan lisää ja kaupunkipyörät ovat kaikkien saatavilla. Kaupungin suurimpana ongelmana ovat ylitsevyöryvät tulvat, jotka valtaavat kadut pelottavalla voimalla. Tulvat koettelevat etenkin kodittomia ja slummien asukkaita uhaten viedä heiltä vähäisen omaisuuden lisäksi myös hengen. 

”Tulvat eivät syrji, vaikka ihmiset syrjisivätkin.”


Bogotá (muinaisella chibcha-kielellä kylvetyt pellot)

Bogotássa viheralueita on noin kuusi neliömetriä per asukas. Puistoja on kaupungin virallisten lukujen mukaan monia kymmeniä, mutta tämä ei kerro koko totuutta – yleisesti ottaen puistot ovat vaarallisia paikkoja eikä niihin voi mennä piknikille tai päivää paistattelemaan. Kolumbialaiset ystäväni ihastelevatkin sitä, että Suomessa puistoissa voi oikeasti olla ja oleskella. Sama pätee pyöräteihin: pyörätiet ovat hyvässä kunnossa ja pyörätieverkosto on laaja, mutta pyöräily ei ole turvallista joka paikassa eikä kellon ympäri. Niinpä pelkkä pyöräteiden kunnossapito ja huoltaminen ei auta lisäämään pyöräilyä kaupungissa.

Yksi epätasa-arvoa luova asia on aktivismi, koska monissa maissa aktivismi on hengenvaarallista – niin myös Kolumbiassa, tekipä sitä sitten luonnonsuojelun tai poliittisten tavoitteiden vuoksi. ”Aamuisin, kun lähden kotoa, tiedän olevan mahdollista, etten illalla palaisikaan. Olen kertonut tämän lapsilleni”, sanoi eräs afro-kolumbialainen ihmisoikeusaktivisti. Hänet oli aikoinaan häädetty kotipaikkakunnaltaan kehitysprojektin vuoksi: kehitysprojektit eivät suinkaan ole aina hyviä.  Ne voivat tuottaa suurempia tuloja valtiolle tai yksittäisille yrityksille, mutta ne saattavat myös johtaa kokonaisten yhteisöjen häätämiseen omilta asuinalueiltaan. Voiko kehitysprojektiksi edes kutsua jotakin sellaista, joka vaikuttaa yhteisöihin ja ihmisiin kielteisesti?

Kolumbiassa puhutaan edelleen yli 60 eri kieltä. Muinainen chibchan kieli, eli Bogotán alueella asuneen (ja asuvan) Muisca-alkuperäisväestön kieli, josta pääkaupungin nimikin on peräisin, on jo kuollut sukupuuttoon. Alkuperäisväestön oikeudet jäävät usein jalkoihin, vaikka heiltä pitäisi kysyä aina ennen kuin mitään tehdään heidän alueillaan.  Bogotássa alkuperäisväestöä on enää alle 1 % kaupungin asukkaista, mutta he ovat usein aktiivisia luonnonsuojelutaisteluissa. Kolumbiassa on kaksi jokea, joilla on lailliset oikeudet, ja aktivistit vaativat myös Bogotán läpi virtaavalle, pahasti saastuneelle Río Bogotá -joelle laillisia oikeuksia.  Lakiin kirjatut oikeudet eivät ehkä toisi suurta muutosta, mutta symbolisena tekona ne osoittaisivat, että päättäjät arvostavat luontoa ja erilaisten vähemmistöryhmien oikeuksia.


Oulu (tulviva vesi)

Uskokaa tai älkää, myös Oulun nimi liittyy luontoon! Näin nämä kolme maailman kaupunkia liittyvät toisiinsa. Euroopassa on alettu puhua energiaköyhyydestä, mikä viittaa siihen, että kotona palellaan, koska ei ole varaa jatkuvaan sähkölämmitykseen. Madridissa asuessani kotona oli aina kylmä, kun kämppikset koko ajan sammuttivat lämmitystä. Bulgariassa joka kolmas ihminen kärsii energiaköyhyydestä. Suomessa ei tällaista ongelmaa tietääkseni ole. Talvetkin ovat muuttuneet leudommiksi ja Hesarin mukaan vuonna 2050 Oulussa vallitsee samanlainen sää kuin nykyisin Lahdessa. Ihmiset sopeutuvat muutoksiin, mutta miten on eläinten laita? Talveksi turkin väriä vaihtavat eläimet eivät hyödy suojaväristään, jos lunta ei tule. Myös urbanisaatio vie eläinten elintilaa ja voi muuttaa lajiominaista käytöstä.  Kaikkien luontokappaleiden oikeuksia tulee kunnioittaa. Sillä kuten UNDP:n raportissa sanotaan: ”- – kyse ei ole siitä, pelastammeko puut vai veden vai väestön – kyse on siitä, pelastuuko kaikki vai ei kukaan.”

Oikein hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää kaikille! Haastan pohtimaan, mitä tekoja itse kukin voisi arjessaan tehdä tasa-arvon lisäämiseksi? Esiintyykö epätasa-arvoa paikoissa tai asioissa, joissa emme sitä edes huomaa?

Ja tässä video, olkaa hyvä!

Teksti ja kuva: Kristiina Utriainen