Chepang-alkuperäiskansa tradition ja modernin välimaastossa
Materiaalista apua annetaan vastedes vain kaikkein köyhimmiksi identifioitujen yhteisöjen kaikkein syrjäytyneimmille jäsenille. Luokitus on tehty yhdessä kunnan viranomaisten ja luottamushenkilöiden kanssa. Mikä tärkeintä: myös Raksirangin kunta on ilmoittanut keskittävänsä oman tukibudjettinsa näille köyhimmille talouksille. Tällaista kohdentamista ei ole aiemmin harjoitettu. Kunnan ja valtion tuesta ovat hyötyneet ne, jotka ovat nokkelimpia tai joilla on suhteita.
Viides toimintavuosi on alkamassa Pääskyjen hankkeessa Raksirangin kukkula-alueella Nepalissa. Projektin ensimmäisen vaiheen eli kolmen ja puolen vuoden ehkä merkittävin saavutus on se vahva luottamus, joka on syntynyt kaikkien olennaisten osapuolten välille: kunnan hallinnon, chepangien oman järjestön, paikallisten yhdistysten ja hankettamme toteuttavan NAFANin (National Forum for Advocacy Nepal) kesken.
Pääskyjen Marianne ja Raimo Lilja tekivät marraskuussa 2022 seurantamatkan Nepaliin. Seuraavassa he käyvät läpi havaintojaan ja ajatuksiaan Nafan-hankkeemme vaikutuksista ja haasteista.
Meneekö apu oikeille kohderyhmille? Pääskyjen keskeinen toimintaperiaate kehitysyhteistyössä on auttaa ”köyhimmistä köyhimpiä”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pyritään menemään sinne, missä tukirakenteita on vähän ja kohdistamaan apu niille, jotka ovat eniten sen tarpeessa ja syrjäytyneitä.
Raksirang on kuntana vaikeassa asemassa vaikeiden kulkuyhteyksiensä vuoksi. Chepang-kansan jäsenet puolestaan ovat syrjäytymisvaarassa, koska useimmilla heistä ei ole laillista oikeutta viljelemäänsä maahan. Chepangien luku- ja kirjoitustaito ja koulutus on heikolla tolalla ja heidän etninen kulttuurinsa on vaarassa hävitä. Tietenkin chepangienkin keskuudessa on vaihtelua kotitalouksien toimeentulossa.
Hankkeen aikana on havaittu tyypillinen kehitysavun ilmiö: apu on hyödyttänyt eniten niitä kohderyhmän jäseniä, joilla on aktiivisuutta ja voimavaroja osallistua toimintaan ja omaksua uusia käytäntöjä sekä mahdollisuuksia sijoittaa kehittämiseen omiakin resurssejaan. Hanke on mm. lahjoittanut kohderyhmälle vuohia, sikoja ja kanoja sillä ehdolla, että avunsaaja omalla kustannuksellaan rakentaa tarvittavat aitaukset ja hankkii tarvittavan rehun. Malliksi on tuettu aitausten rakentamista.
Havaintojemme mukaan jotkut lahjoituksia saaneista kotitalouksista ovat olleet keskimääräistä vauraampia. Heidän eläinkarjansa olikin vahvassa kasvussa. Osa köyhimmistä avunsaajista puolestaan kamppaili esimerkiksi sikojen ruokinnan ja kuivikkeen hankinnan kanssa. Sika syö paljon maissia, joka on myös ihmisten ravinnonlähde. Osa sioista vaikutti heikosti ruokituilta, eikä emakko ollut tullut tiineeksi. Sioista olikin tullut rasite ja kulu omistajalleen.
Viime vuonna hanke on muuttanut apupolitiikkaansa siten, että ensin on kartoitettu toiminta-alueen suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevat yhteisöt. Sen jälkeen näiden yhteisöjen kaikki kotitaloudet on luokiteltu toimeentulon ja syrjäytymisen kriteereillä neljään luokkaan. Samalla on päätetty, että materiaalinen apu suunnataan vastedes vain kaikkein köyhimpään luokkaan kuuluville. Luokitus on tehty yhdessä kunnan viranomaisten ja luottamushenkilöiden kanssa. Mikä tärkeintä: myös kunta on ilmoittanut keskittävänsä oman tukibudjettinsa köyhimmille kotitalouksille. Tällaista kohdentamista ei ole aiemmin harjoitettu. Kunnan ja valtion tuesta ovat hyötyneet ne, jotka ovat nokkelimpia tai joilla on suhteita.
Myös naisten ja vammaisten aseman parantaminen on hankkeen tärkeä tavoiteltu vaikutus. Naisten rooli yhteisön ja kunnan organisaatioissa on perinteisistä kulttuurisista syistä johtuen heikko. Tytöt naitetaan jopa 12-13-vuotiaina ja lapsia syntyy tiuhaan. Valtaosa tytöistä lopettaa koulun viimeistään viidennen luokan jälkeen. Aikuisista naisista useimmat ovat lukutaidottomia. Kunnan luottamuselimissä tai yhteisömetsäryhmissä naisilla on oma kiintiö, mutta he kokevat usein, ettei heitä kuunnella. Hanke pyrkii seulomaan naisista potentiaalisia vaikuttajia kouluttamalla ja voimaannuttamalla heitä.
Naisten arvostus kasvaa usein sen myötä, että he saavat omaa rahaa myymistään maataloustuotteista. Siksi maatalousryhmien perustaminen ja rekisteröinti, mikä mahdollistaa tuen hakemisen kunnalta, on yksi toimintatavoista.
Köyhimpien ohella myös kunnan vammaiset on kartoitettu ja haastateltu. Porsasparin lahjoittaminen oli aiemmin valikoitunut heidän tukimuodokseen, mutta tämä on vakioratkaisuna nyt kyseenalaistettu (ks yllä). Monet vammaiset eivät ole olleet tietoisia, että heillä on oikeus kunnan vammaistukeen. Lisäksi vammaisten muodostamat ryhmät voivat hakea tukea osuustoiminnalliseen tuotantoon mm. Suomen suurlähetystön kautta. Ryhmien organisoiminen ja tiedotus vammaisten oikeuksista onkin nyt alkamassa uutena toimintatapana.
Metsät on chepangien ruokaturva. Chepangit ovat sukupolvien ajan olleet jyrkkien kukkulanrinteiden asukkaita. Sadekaudella he viljelevät pieniä peltotilkkuja jyrkillä rinteillä. Kuivana kautena merkittävä osa ravinnosta tulee luonnonvaraisista mukuloista ja muista metsän kasveista. Eläinten, erityisesti vuohien rehu saadaan lehdeksistä. Ruuan valmistukseen otetaan polttopuu valtion hallinnoimista metsistä. Chiuri-puu on chepangien pyhä puu, josta saadaan öljypitoisia siemeniä, hedelmiä, rehua, mettä mehiläisille ja aiemmin myös mahlaa, josta keitettyä liimaa käytettiin lintujen pyydystämiseen. Metsästys, erityisesti hedelmälepakoiden metsästys, on tuonut ruokapöytään lihaa.
Perinteet ovat murtumassa, mutta alkuperäiskansan oikeuksia puolustavat äänet ovat toisaalta myös nousseet esiin. Chepangit ovat jatkuvasti törmäyskurssilla Nepalin lainsäädännön kanssa. Rinnepellot lisäävät eroosioriskiä sadekautena. Tätä riskiä pahentaa perinteisesti käytetty maanpohjan kulottaminen. Kesannointi, mikä pitäisi yllä rinnepellon viljavuutta, on vähentynyt väestötiheyden kasvaessa. Kaupallisten typpilannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö on kasvanut. Nepalin metsälainsäädäntö perustuu vahvasti yhteisöllisesti hoidettuihin kotitarvemetsiin (Community Forest Users’ Groups). Näitä metsiä ei saa raivata viljelykäyttöön. Köyhimmille kotitalouksille on puolestaan osoitettu ns. vuokrametsiä (Leasehold Forest Groups), joista osakkailla on oikeus kerätä polttopuuta, luonnontuotteita ja rehua, mutta ruokakasvien viljely on kielletty. Valtion metsähallinto on osoittanut vuokrametsiksi alueita, joita chepangit pitävät perinteisinä viljelypalstoinaan. Viljelijöitä uhkaavat rangaistukset joko ”valtion metsien muuttamisesta viljelymaaksi”, metsäpalojen sytyttämisestä (kulotus) tai kotitarvepuun ottamisesta ilman sen hyväksyttämistä metsänhoitosuunnitelmassa.
NAFAN-hanke yrittää luovia lainsäädännön, metsäluonnon kestävän käytön ja alkuperäiskansan hengissä pysymisen ristikkäispaineissa. Ratkaisuna voisi olla agro-forestry eli peltometsäviljely: ruokatuotannon, rehuntuotannon ja metsäpeitteisyyden tavoitteiden yhdistäminen herkillä rinnealueilla. Myös karjatalous pitäisi sopeuttaa näihin ehtoihin. Viljelykierto ja maaperän biomassan lisääminen parantaisi kestävyyttä.
Uutta toivoa herättää Nepalin perustuslain uudistus, mikä lupaa lisää päätösvaltaa provinsseille ja kunnille. Provinssi, johon Raksirang kuuluu, on mm. päättänyt perustaa erikoisalueen (special zone) chepangien luonnonvaroja koskevien oikeuksien turvaamiseksi. Hanke on ehdottanut Raksirangin kunnalle rinneviljelyä koskevan sääntelyn laatimista, millä – tietyin ehdoin – tunnustettaisiin chepangien viljelytapa hyväksytyksi. Mutta valtion metsäviranomaisille tämä ei välttämättä kelpaa.
Markkinoille myytävää tuotantoa on vihannesten viljely hieman tasaisemmilla alueilla, hunajan tuotanto, jolle on hyvät mahdollisuudet sekä hedelmät, kuten banaani. Metsien luonnontuotteet, kuten marjat, villihedelmät, yrtit ja kosmetiikkateollisuuden raaka-aineet tarjoavat myös hyviä tulonhankintamahdollisuuksia.
Omaehtoisuutta ja institutionaalista kestävyyttä edustaa äskettäin perustettu Chiuri Youth Club. Se on nuorten aikuisten perustama, nyt jo virallisesti rekisteröity kansalaisjärjestö, jonka tehtävänä on edistää chepangien kulttuuria ja kestävää luonnonvarojen käyttöä Raksirangissa. Järjestö esitteli meille toimintasuunnitelmaansa, johon sisältyi mm. chiuri-aiheisen luontopolun perustaminen, chiuri-tuotteiden jalostaminen ja uutena teemana käymälöiden rakentaminen ja vesihuollon parantaminen. Järjestö on opettelemassa hankesuunnitelmien laatimista ja hanketuen hakemista kunnalta.
Nafanin kouluttaja Sunil kertoi, että hän on järjestänyt Chiuri-klubin nuorille tapahtuman, jossa rukoiltiin runneltua chiuri-puuta ja pyydettiin anteeksi oksien silppuamista ja mahlan valuttamista. Klubi on päättänyt luopua näistä hyödyntämistavoista.
Monitorointimatkan aikana sovittiin myös kahden suomalaisen metsäopiskelijan osallistumisesta hankkeen toteutukseen. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa (XAMK) opiskelevat nuoret lähtevät kolmeksi kuukaudeksi perehtymään yhteisöllisen metsänhoidon ja chepangien rinneviljelyn mahdollisuuksiin ja uhkiin. Heille rekrytoidaan nepalilaiset työparit. Ensi keväänä saamme siis reaaliaikaista havainnointia hankkeen kestävän metsänhoidon ja toimeentulon yhteensovittamisesta, suomalaisin silmin.
Teksti: Raimo Lilja
Kuvat: Marianne ja Raimo Lilja
Otsikkokuva ja tekstin editointi: Katri Simonen
NAFANin työtä chepangien toimeentulon ja oikeuksien parantamiseksi voit tukea tekemällä lahjoituksen verkkokaupassamme. Lahjoitusvarat käytetään 100 %:sti hankkeen hyväksi.