Juuttiputiikista ja Pohjois-Suomen Pääskyistä on tekeillä historiikki
Aika ajoin me Pääskyt olemme havahtuneet siihen, että on olemassa myös Pohjois-Suomen Pääskyt. Oulussa. Käsityksemme siitä on aina ollut enemmän tai vähemmän epämääräinen. Onneksi helmikuussa ihminen nimeltä Maija Saraste otti meihin yhteyttä.
Ilmeni, että meillä etelän ja pohjoisen Pääskyillä on yhteinen lähtökohta Tammisaaren Westervikin kirpputorilla.
Tapasimme Maijan kanssa Mäkelänkadun intialaisessa ravintolassa helmikuussa. Maija Saraste oli käymässä Oulusta Helsingissä ja tahtoi tietää meistä. Muutenkin, mutta varsinaisesti siksi, että hän on kirjoittamassa Pohjois-Suomen Pääskyjen ja siihen kiinteästi liittyvän Juuttiputiikin historiaa. Kirjan työotsikkona on Reilua maailmankauppaa ja se ilmestyy vuoden kuluttua.
Ote Maijan tekstistä:
Kesällä 1976 oululaiset sisarukset Kirsti ja Raija Strömmer tulivat tutustumaan ja työskentelemään Emmaus Westervikin kirpputorille. Siellä oli kirpputoritavaran ohella myytävänä intialaisia batiikkikäsitöitä ja bangladeshiläisiä juuttitöitä. Palattuaan Ouluun sisarukset päättivät tilata Pääskyjen kautta juuttikäsitöitä ja batiikkitöitä, joita he ryhtyivät myymään pienissä tapahtumissa ja myyjäisissä. Koska käsityöt menivät hyvin kaupaksi, sisarukset päättivät avata Oulussa niitä varten pysyvän myyntipaikan. Mallina uudenlaiselle kaupalle olivat hollantilaiset maailmankaupat, joihin Kirsti Strömmer oli tutustunut ollessaan 1970-luvun alkupuolella Hollannissa vaihto-oppilaana. Näin sai alkunsa Suomen ensimmäinen kehitysmaakauppa Juuttiputiikki vuonna 1978.
Vuodesta 1999 yhdistys on toiminut nimellä Pohjois-Suomen Pääskyt.
Ikävä kyllä, Juuttiputiikkia ei enää ole. Se lopetti toimintansa kivijalkakauppana vuonna 2017, kun jäljellä ei ollut enää juuri maailmankauppojakaan. Verkkokaupana toiminta jatkui vielä viime vuoteen saakka. Nyt ainoita aktiviteetteja ovat reilusta kaupasta tiedottaminen, erilaisiin tapahtumiin osallistuminen sekä muutamia kertoja vuodessa järjestettävät pop up -myynnit (suklaata, kahvia yms.).
Historiaa aletaan kaivata ja kerätä kun jokin alkaa olla ohi. Risto Isomäen teos Maailmanparantajan muistelmat, joka kertoo kehitysmaaliikkeen kulta-ajasta 1979-2004, on tästä hyvä esimerkki. Isomäki muistelee myös Juuttiputiikin ihmisten uraauurtavia seikkailuja.
Nyt odotettavissa on kokonaisesitys Juuttiputiikista eli Suomen ensimmäisestä ja pisimpään toimineesta, volyymiltaankin huomattavasta maailmankaupasta. Maijalla on edessään paljon ahkeroimista: Juuttiputiikin/Pohjois-Suomen Pääskyjen aineistoja on Kansallisarkistossa viisi metriä!
Kaikkiaan Suomessa on ollut kymmenkunta maailmankauppayhdistystä, jotka ovat tuoneet tavaroita ulkomailta. Yhteensä niillä on ollut lähes 50 maailmankauppaa. Nyt jäljellä on enää Maailmankauppa Kirahvin kesäpuoti Fiskarsissa.
Maija Sarastea askarruttaa, miksi oikeastaan maailmankauppaliike pysähtyi ja päättyi Suomessa, toisin kuin muualla maailmassa.
Meihin etelän Pääskyihin liittyy Juuttiputiikin lisäksi läheisesti toinenkin kehitysmaayhdistys, nimittäin vuonna 1986 perustettu KEMA eli Mikkelin kehitysmaayhdistys. KEMA välitti Juuttiputiikin ja sen sisarjäjestöjen tuotteita Mikkelissä ja toi kertaluonteisesti myös itse käsitöitä Tansaniasta. Kaupan tuotto käytettiin mm. Tansaniassa, Egyptissä ja Nepalissa olleiden hankkeiden omarahoitukseen. Vuodesta 2019 alkaen KEMA sekä myös Savonlinnan kehitysmaakauppayhdistys lahjoittivat varoja Pääskyjen hallinnoiman NAFAN-hankkeen tukemiseksi.
Vuonna 2011 tapahtui muutos, kun Maailmankauppojen liitto päätti, että sen jäsenkauppojen tuottoa ei enää saa käyttää hanketyöhön vaan ainoastaan reilun kaupan edistämiseen. Oman kauppatoiminnan loppuminen vaikeutti huomattavasti tuettujen hankkeiden omarahoituksen keräämistä. Aktiivit alkoivat uupua lähes mahdottoman tehtävän edessä. KEMA ja Savonlinnan kehitysmaayhdistykset lakkautettiin vuonna 2022 ja niiden jäljelle jääneet varat siirrettiin Pääskyille. KEMAn pitkäaikainen puheenjohtaja Raimo Lilja on nykyisin Pääskyjen varapuheenjohtaja.
Mitä meidän etelän ja pohjoisen Pääskyjen alkuvaiheisiin tulee, Maija totesi saman minkä itsekin olen kokenut – sen että Pääskyjen/Emmauksen syntyajoista Tammisaaressa on vaikea saada selkoa. Ehkä se ei olekaan ihme, kun niin nopeassa tahdissa syntyi uutta luova ja vanhoja ajatusrakenteita mullistava liike ja siitä versonneita sisarliikkeitä. Syntyivät Pääskyt 1964, Emmaus Helsinki 1966, Emmaus Westervik 1973, Kehitysmaayhdistys Pääskyt ry:n Pohjois-Suomen osasto 1977 (joka itsenäistyi vuonna 1981 ja muutti nimekseen Pohjois-Suomen Pääskyt 1999) ja sen Juuttiputiikki 1978, Emmaus Åland 1989 (ja jo lopetetut Kuopion-Siilinjärven Emmaus, Emmaus Kanava Espoossa sekä Emmaus Suomeen kuulumattomat Emmaus Jokioinen, Turun Emmaus ja Turun Emmaus Aurinkotehdas).
Lisäksi samasta yhteisestä lähteestä, ranskalaisen Abbe Pierren Pariisissa vuonna 1949 perustamasta lumpunkerääjien yhteisöstä eli Emmauksesta, ovat saaneet alkunsa Ruotsin ja Tanskan Pääskyt, koko kansainvälisestä Emmaus-liikkeestä puhumattakaan.
Kansainväliseen Emmaus-liikkeeseen kuuluu nykyisin 410 ryhmää 41 maassa neljällä mantereella.
Ota tästä selvää!
Maija ihmetteli sitä, miten me Pääskyt pienen joukon ja vain yhden osa-aikaisen työntekijän voimin olemme pystyneet pyörittämään yhtä aikaa kolmeakin isoa hanketta, joiden budjetit eivät ole vain muutamia kymmeniä tuhansia euroja vaan yhteensä jopa yli 200 000 euroa vuodessa.
Kerroin, että omarahoituksessa ratkaisevana tekijänä meillä on ollut ja on Emmausten tuki.
Maija Saraste on kotoisin Helsingistä mutta asunut 40 vuotta Oulussa, missä hän työskenteli Oulun kaupunginkirjaston apulaisjohtajana. Juuttiputiikissa hän oli pitkään kirjanpitäjänä. Ennen viime syksynä alkanutta sukellustaan Suomen maailmankauppaliikkeen historiaan hän on kirjoittanut mm. tietokirjan Kello löi jo viisi. R. Raalan elämäntarina.
Entä mitä Pohjois-Suomen Pääskyille tällä hetkellä kuuluu? Maijan mukaan historiikin valmiiksi saaminen on nyt tärkein tavoite.
Teksti: Katri Simonen
Kuvat: Maija Saraste