Seinällä on CEJ:n juliste, jossa vierekkäin ovat ihmisen paljaat jalat ja norsun jalka (vain yksi mahtuu) sekä teksti: “Minullakin on oikeus tähän maahan. Jätä tilaa myös meille.”
Sri Lankan 22-miljoonainen väestö kasvaa ja uutta viljelysmaata raivataan metsistä. Paine metsiä kohtaan voimistuu. Tämän tuntevat nahoissaan metsien villieläimet. Tilansa kaventuessa ne lähtevät hakemaan ruokaa mistä sitä on löydettävissä: kylien puutarhoista ja pelloilta. Norsujen aiheuttama paine kyliä ja ihmislajia kohtaan kasvaa Sri Lankassa.
Näiden kahden paineen kohtaamisella on eri paikoissa eri nimiä. Suomessa siihen viitataan sanoilla metsäkiistat, metsäaktivismi, susiviha. Sri Lankassa nimenä on HEC eli Human Elephant Conflict, ihmisten ja villinorsujen välinen ristiriita. Viime vuonna sen seurauksena kuoli /sen uhreiksi joutui 176 ihmistä ja 470 rauhoitettua norsua.
Kahdelle pahimmista konfliktialueista sijoittuu Pääskyjen hanke ympäristöoikeusjärjestö CEJ:n kanssa. Rideemaliyaddan ja Mahawilachchiyan viljelijät heräävät joka aamu sydän kurkussa katsomaan, onko sähköaita kaadettu, ovatko heidän kookospalmunsa ja banaanikasvinsa vielä pystyssä, onko riisi- tai vehnäpelto tallomaton ja varastorakennukset ehjät.
CEJ:n työntekijät ja maanvijelijät ovat käyneet pitkiä keskusteluja siitä, mistä nykyinen tilanne johtuu. Mukaan on otettu eri tasojen virkamiehiä, joiden vastuulle metsiin, aitoihin ja norsuihin liittyvät kysymykset kuuluvat.
Nyt viljelijät ovat motivoituneet etsimään uusia toimeentuloratkaisuja sen sijaan, että kaikki vaan syyttäisivät tilanteesta norsuja tai viranomaisia.
Viljelijöistä on muodostettu noin 20 hengen rekisteröityjä ryhmiä, jotka ovat sitoutuneet pyrkimään kohti uutta ympäristöystävällistä toimeentuloa. Samalla he ovat sitoutuneet pitämään aistinsa auki ja ilmoittamaan CEJ:lle kaikesta havaitsemastaan laittomasta toiminnasta metsissä. Laittomia hakkuita ja maanvaltauksia, luvattomia infrastruktuuri- ja plantaasihankkeita poliitikkojen hiljaisella suostumuksella on Sri Lankan metsissä nimittäin paljon.
Lokakuussa järjestettiin ensimmäinen koulutus “ympäristöystävällisestä yritystoiminnasta”. Päivän aluksi viljelijöitä pyydettiin ideoimaan, mitä he voisivat kenties ryhtyä tekemään. Joillekin ei tullut mitään mieleen. Yhteensä ideoita kirjattiin parikymmentä.
Päivän mittaan paikallisen koulutuskeskuksen opettaja Ayomi Niranjika Thambavita kertoi yrittämisen perusasioista. Tehtiin SWOT-analyysi: arvioitiin kunkin viljelijän vahvuuksia (strengths), heikkouksia (weaknesses), mahdollisuuksia (opportunities) ja riskejä (uhkia, threats). Puhuttiin resursseista, rahoituksesta, koulutuksesta, markkinoista ja markkinoiden luomisesta. Tämä kaikki oli osallistujille uutta.
Päivän päätteeksi tehtiin uusi ideointikierros. Nyt jokainen keksi vähintään 10-14 mahdollista yritysideaa. Yhteensä maanviljelylle vaihtoehtoisia tai sen rinnalla toteutettavia toimeentulokeinoja kirjattiin 40. Tässä esimerkkejä:
Viljojen, siementen ja mausteiden jauhatus, saippuan valmistus, käsityöt (kassit, vaatteet, batiikki, tyynyliinat, matot, kengät, sandaalit, lelut, luudat), hitsaus, liikennevälineiden korjaus, vesijärjestelmät (kaivot, putket, tankit), ruokatuotteet (maitotuotteiden jalostus, kakut, makeiset, pikkelsit, kookosmaitovalmisteet, maustekasvit, sienten /mehiläisten / kalojen kasvatus, tiilien valmistus, muut käsityöt (saippua, suitsukkeet, kynttilät, paperipussit, kookospähkinän kuoresta ja kuidusta valmistetut koriste-, koru- ja käyttötuotteet), kosmetiikka, kauneushoidot.
Olennaista on, että se mitä tehdään, ei vedä norsuja puoleensa. Elefanteilla on äärimmäisen tarkka hajuaisti ja kova nälkä. Ne syövät noin 150 kiloa kasviravintoa vuorokaudessa.
Maaliskuisessa Zoom-tapaamisessamme CEJ:n työntekijät kertoivat myös banaanipaperin mahdollisuuksista. Norsujen kaatamien banaaniruohojen kuidusta voidaan valmistaa paperia, samoin eräästä metsiä riivaavasta (ja norsuille sopimattomasta) vieraslajikasvista. He olivat myös selvitelleet tällaisten paperien markkinanäkymiä. Saattaa olla, että osa viljelijöiden (ja norsujen) kärsimästä vahingosta on käännettävissä yritystoiminnan resurssiksi.
Markkinoita olisi myös hyvin kuitupitoisesta norsun lannasta valmistetulle norsunkakkapaperille. Sen valmistamista he eivät kuitenkaan kannata, sillä raaka-aineen, lannan, kerääminen merkitsisi norsujen alueelle menemistä, mikä olisi paitsi häiritsevää myös vaarallista.
Tänä vuonna erilaisia yrittäjäkoulutuksia on tiedossa kymmenkunta. Sitten kun ideat jalostuvat yrityssuunnitelmiksi ja hyväksytään, hanke antaa viljelijäyrittäjille pienen alkupääoman lainaksi.
Norsujen aiheuttamaa painetta ja vaaraa pyritään laskemaan myös mietitymmällä ja tehokkaammalla sähköaitojen sijoittelulla ja aitojen kunnossapidon valvonnalla. Itse asiassa ruohonjuuritason konkreettisen toiminnan rinnalla CEJ myös koko ajan tuottaa eri mediakanaville ja yhteiskuntaryhmille suunnattuja käyttäytymis- ja menettelytapaohjeita, somepostauksia, dokumentteja ja sarjakuvia siitä, miten välttää norsujen ja ihmisten välisten yhteenottojen riskiä. Omalla käyttäytymisellään (esim. avoimet ikkunat autossa, norsujen alueelle meneminen) ihmiset usein itse aiheuttavat onnettomuuksia.
Olennaista ympäristöoikeusjärjestön kaikessa viestinnässä on saada ihmiset ymmärtämään, että HEC-konfliktien syynä on ihmisten oma luontoa hävittävä toiminta. Ihmisellä on kuitenkin vaihtoehtoja. Villieläimillä niitä ei ole.
Seuraavissa uutiskirjeissä tarkastellaan, mitä muuta Pääskyjen hankkeessa tehdään lajikonfliktin lieventämiseksi. Lajikonfliktien lieventäminen on suunta, mihin on kaikkialla edettävä, ja Pääskyjen hanke on tästä hyvä pilotti ja esimerkki.
Teksti: Katri Simonen
Kuva: Dilan Dileepa Bandara
Tue CEJ:n työtä ihmisten ja norsujen rinnakkaiselon mahdollistamiseksi Sri Lankassa tekemällä lahjoitus verkkokaupassamme tai tilisiirtona (FI06 5780 0720 2384 06, viite: 37510)
Käytämme lahjoitustuotot sataprosenttisesti hankkeen hyväksi.