Tanssi vaan… mutta
JUMALAT SUUTTUVAT JOS JUOT MAITOA
Et saa juoda maitoa etkä syödä mitään maitotuotteita, lehmä voi kuolla. Et saa edes koskea lehmään. Etkä saa koskea vesihanaan, vesi voi ehtyä. Et saa käyttää yhteistä vessaa. Et saa olla kotona samassa tilassa toisten kanssa. Et voi mennä kouluun, koulutukseen, kokoukseen, mihinkään yhteiseen tilaisuuteen.
Sinut eristetään ja sinun on eristäydyttävä, koska olet saastainen ja voit vihastuttaa jumalat.
Miksi olet saastainen? Olet saastainen koska sinulla on kuukautiset.
Sahara Nepal tekee työtä kuukautistabun, chhaupadin, kitkemiseksi Nepalin Kaukolännessä. Yksi tehokas keino on perinteinen kollektiivinen tanssilaulu, deuda, jossa voidaan käsitellä mitä tahansa asioita, vaikka kuukautisia. Alla videopätkä deuda-kilpailusta marraskuulta 2021 Batekholan kylästä. Mekin osallistuimme siihen ja meistäkin laulettiin, koska olimme kertoneet naisten asemasta Suomessa.
Parhaimpiinsa pukeutuneet naiset tanssivat ja lauloivat piirissä, kahtena ryhmänä, toistaen loputtomasti samoja yksinkertaisia askelia – vasen ristiin eteen ja oikea puoli askelta taakse, vasen viereen oikea viereen, vasen ristiin eteen ja oikea taakse vasen viereen oikea, vasen ristiin eteen… koko ajan samaa monotonista melodiaa, ympäri, ympäri.
Aina välillä yksi nainen erottuu joukosta ja laulaa kysyvän painokkaasti jotakin, toiset ryhmästä toistavat, sitten vastapäisestä ryhmästä yksi nainen vastaa ja vierustoverit toistavat hänen sanansa.
Naiset, nuoret ja vanhat, lauloivat myös meistä, “suurenmoisen lihavista ja viisaista naisista”, kaukaisista vieraista, jotka kertoiva heille naisten elämästä omassa maassaan. “Lintu lentää horisontissa, ehkä se on tullut tuomaan tasa-arvon viestiä, kukat kukkivat kaikkialla, niilläkin on sanoma, kunnioitettavat vieraamme puhuvat väkivallasta naisia kohtaan, että sitä ei saa olla, he puhuvat englantia me emme, mutta kuten aurinko paistaa oksien lomitse, ajatukset ja ideat saavuttavat meidätkin. – Kuten kukat kukkaseppeleessä, meidän on pidettävä yhtä. Emme halua jäädä kodin piiriin, haluamme ulos vapauteen. – Eläimet navetassa ovat kaikki arvokkaita mutta meillä, tietoisilla eläimillä, ei ole samaa arvoa kuin muilla.”
Pyörimisen – joka voi jatkua tuntikausia, läpi yönkin – jälkeen juttelimme projektikoordinaattorimme Dambarin välityksellä naisten kanssa chhaupadista.
Yöt ovat pilkkopimeät ja kylmät, ja Kaukolännessä talvella sataa lunta. Perinteisesti kuukautisten aikana nainen on eristetty ns. chhau-vajaan, mikä on todella pelottavaa. Kaikki tietävät tyttöjä ja naisia, joita käärme on purrut tai hökkeliin murtautunut leopardi raadellut. Joku on paleltunut, joku kuollut häkämyrkytykseen nukahdettuaan nuotionsa ääreen. Yön pimeydessä yksinäinen nainen on myös helppo saalis sukupuoliväkivallan tekijälle.
Nykyään tilanne on muuttunut sen verran, että naiset saavat yöpyä talon pohjakerroksessa missä pidetään karjaa ja polttopuita.
Mutta edelleenkään maitotuotteita ei saa syödä, lehmiä lypsää eikä mitään maitoeläintä koskettaakaan, koska lehmä on pyhä eläin ja voi kuolla, jos kuukautisten saastuttama nainen koskee siihen. Vuohta ei kielto koske, sillä vuohenmaitoa ei (ainakaan tällä alueella) käytetä.
“En ole koskaan kuullut, että lehmä olisi kuollut”, eräs nainen sanoi meille. Hän on asian itsekin testannut. Hän ja hänen ystävänsä ovat juoneet maitoa markkinoilla, missä kukaan ei ole tiennyt heidän tilaansa. Eikä ole käynyt kuinkaan!
“Uskomukset eivät ole totta. Silti noudatamme niitä, koska pelkäämme vanhempiamme”, hän jatkoi.
Naiset nyökyttelevät. Omia vanhempiaan täytyy totella, muu ei tule kysymykseenkään. Ja vanhemmat uskovat, että jumalat todella rankaisevat jos tabuja rikotaan. Vanhempia ei voi loukata.
Kun vaimo on vajassa, kotityöt jäävät aviomiehen vastuulle. Naiset kertovat että heidän puolisonsa eivät olekaan yhtä jyrkkiä chhaupadin suhteen kuin vanhemmat ja isovanhemmat. Eihän vaimo ei voi edes lakaista kodin lattiaa, pyykin ja astioiden pesusta tai ruuan laitosta puhumattakaan.
Jotkut naiset ovat kokeneetkin tämän vapautena. Useimmat eivät.
“Meitä pidetään laiskoina ja siksi meidät lähetetään kauas metsään polttopuita ja rehua hakemaan”, eräs nainen sanoi.
Pahinta on kuitenkin se, että naiset itsekin tuntevat olevansa likaisia, ja ovatkin. Kuukautissiteitä ei ole (vain vanhoja rättejä) ja peseytyä saa – joessa – vasta kuukautisten lopussa, neljäntenä päivänä.
Jokien rannoilla voi nähdä yksittäisiä naisia ammennusastian kanssa kulkemassa ja heidän vaatteitaan levitettyinä kiville kuivumaan.
Vesipesun lisäksi tarvitaan rituaalinen puhdistautuminen lehmän virtsalla. Pyhittävää virtsaa otetaan tilkkanen kouraan, nuolaistaan sitä ja hipaistaan päälaelle. Samoin otetaan hieman gheetä eli kirkastettua voita ja sipaistaan päälaelle. Vasta sitten on nainen taas puhdas ja voi palata kotiin.
Ympärillämme olevassa joukossa kiihkeää keskustelua on seurannut pari isoäitiä. Yksi heistä astuu esiin ja sanoo:
“Tästä päivästä lähtien tarjoan miniälleni myös maitotuotteita ja hän saa olla kuukautisten aikana kotona. Mutta keittiöön en miniää päästä.”
Kuten Suomessa ennen runolaulu, piiritanssit ja laululeikit, deuda on elävää kansanperinnettä läntisessä Nepalissa. Deudatanssia voi nähdä myös Kathmandussa sinne muuttaneiden länsinepalilaisten parissa.
Deuda-tanssilauluja esitetään festivaaleilla (joita Nepalissa riittää) ja lauluissa voidaan käsitellä yhtä lailla rakkautta kuin politiikkaakin, mielipiteitä tai kaipuuta. Deudassa tyttö voi myös haastaa nuoren miehen kysymyksillään, ja jos tämä osaa taiten vastata – säkeiden on oltava loppusoinnullisia -, nuorukaisesta voi tulla hänen sulhasensa.
Teksti: Katri Simonen
Kuvat ja video: Katri Simonen ja Heli Janhunen