Puheenjohtaja Gyan ojensi juhlallisesti meille kummallekin kourallisen – mitä? Pieniä risun pätkiä? Tämä vaatii selitystä.
Korkealla Himalajan tuntumassa on laajoja ruohikkomaita. Niitä käytetään karjan laiduntamiseen Nepalin länsi- ja keskiosissa, muun muassa Bajhangin Saipa-vuoren (jonka siluetti meillekin osoitettiin) ympärillä.
Vuoret ovat karuja ja vaikeakulkuisia ja niin ihmisiä on vähän, ainutlaatuista luontoa sitäkin enemmän.
Keväällä, huhti-toukokuussa, tilanne muuttuu totaalisesti. Väkeä alkaa virrata sankoin joukoin alarinteiltä ylöspäin, päivien tai jopa kahden viikon vaelluksen päästä. Kokonaiset perheet telttoineen, ruokineen ja karjoineen matkaavat määrätietoisen kiihkon vallassa kohti korkeuksia.
Aikaikkuna on monsuunin alkamiseen saakka ja sen mukaan, mikä kenellekin on mahdollista ja mihin resurssit riittävät.
Maan pinnan alla horrostaa koiperhosen toukka, johon eräs sieni kiinnittyy ja ottaa siitä ravintonsa. Lopulta sieni pistää esiin muumioituneen toukan päästä ja kurottaa maan pinnalle.
Näitä lyhyitä kasvuja ihmiset ovat rynnänneet etsimään. Väkeä konttaa mustanaan rinteillä, ja kuka sellaisen löytää, irrottaa toukkasienen eli yarsagumban Ophiocordyceps Sinensis varoen maasta ilonkiljahduksen päästäen. Yarsagumba on painonsa arvosta kultaa! Monille sen kerääminen takaa pääosan vuoden tuloista. Yarsagumban kerääminen laillistettiin vuonna 2001, ja siitä lähtien sen kerääminen ja hinta on rakettimaisesti noussut. Nepalin valtio saa yarsagumbasta verotuloja, mutta moni onnistuu myös salakuljettamaan saaliinsa suoraan rajan yli Kiinaan.
Yarsagumbaa kasvaa Nepalin, Bhutanin, Intian ja Tiibetin vuorilla kolmesta viiteen kilometrin korkeudessa. Kiinalaiset ovat tunteneet toukkasienen parantavat ominaisuudet jo satoja vuosia. Yarsagumba vahvistaa elintoimintoja ja elinvoimaa, auttaa mm. munuaisten, hengityksen ja sydämen vaivoissa ja vahvistaa seksuaalisuutta. Yarsagumbasta on alettu puhua Himalajan viagrana.
Shanghain markkinoilla yarsagumbasta maksetaan tähtitieteellisiä summia. Arvokkaimpana pidetään suuria, kellertäviä toukkasieniä. Jos emäntä tai isäntä tarjoaa vieraalleen esim. keitossa, teessä tai viinassa yarsagumbaa, se on suuri statuksen ja kunnian osoitus.
“Biologinen kulta” on vuosi vuodelta vähentynyt. Syynä on ilmaston muuttuminen – toukka ei enää uusiudu kuten ennen – ja kultaryntäyksen aiheuttama ympäristön kuluminen. Kymmenet tuhannet ihmiset kaatavat paljon puita polttopuiksi, sillä korkealla on kylmä, mukana oleva karja verottaa kasvillisuutta, metallinhohtoiset nuudelipaketit ja virvoitusjuomapullot leviävät kuin uusi outo kasvillisuus. On myös uutisoitu järjestyshäriöistä, tappeluista ja murhista.
Sahara Nepal johti kymmenen vuotta sitten kaksivuotista projektia 800 neliökilometrin suuruisella alueella Saipalin piirikunnassa tehtävänään yarsagumban suojeleminen. Hankkeessa laadittiin kestävän keruun ohjeet, henkilöllisyystodistukset kerääjille, neuvontapisteitä, tietolehtisiä, radio-ohjelmia.
Kun me olimme saaneet päätökseen monitorointikierroksemme Sahara Nepalin ja Pääskyjen hankkeen vuoristokylissä, järjestön puheenjohtaja Gyan Bohara halusi juhlistaa matkaamme tarjoamalla Sahara Nepalin Chainpurin toimistossa juhlaillallisen. Saimme Seti-joen kalaa, siiderin oloista nepalilaista viiniä, ja Dambar ja Devindra lauloivat vanhoja lauluja. Tunnelman kohotessa puheenjohtaja pisti kätensä taskuun ja ojensi kummallekin meistä pieniä yarsagumbia. Kun ymmärsimme mistä on kyse, yritimme kieltäytyä, mutta sitä ei otettu kuuleviin korviin. Niinpä meillä on nyt hippusia Himalajan kultaa.
Teksti ja kuva: Katri Simonen