Köyhimmätkin voivat antaa jotakin
Maaliskuun puhelinpalaverissa saimme kuulla mielenkiintoisia uutisia Sahara Nepalista. Voimaantuminen ei saa jäädä vain aktiivisimpien etuoikeudeksi.
Hankekylissämme on tehty köyhyyskartoitus ja Saharan työntekijät ovat löytäneet 170 köyhistä köyhintä, jotka eivät kuulu kaksi ja puoli vuotta toimineen hankkeemme hyödynsaajiin. He ovat alkaneet etsiä keinoja, miten myös näiden ihmisten elämää saataisiin vakaammalle pohjalle – kohderyhmää tai ei.
Nyt ensialkuun parillekymmenelle hengelle on tulossa koulutusta sienten viljelystä ja jänisten kasvattamisesta. Sieniä varten tarvitaan vain vähän maata ja mustaa muovia. Jänisten hankkiminenkaan ei ole kallista, mutta häkkitarpeet – puu ja rautalankaverkko – ovat. Onkin yritettävä hyödyntää kaikkia mahdollisia valmiita seinäpintoja, nurkkauksia yms. Sama pätee kananpoikiin. Lisäksi kanat, jos niitä on vähänkin enemmän, tarvitsevat maissinjyviä, ruuantähteet eivät riitä.
Joillekin aiotaan antaa kasvatettavaksi hedelmäpuiden taimia.
Tukitoimiin pyritään saamaan tukea kunnan ohjelmista tai kunnan kautta.
Joka tapauksessa köyhimmistäkin on priorisoitava kaikkein haavoittuvimmat, sillä jokaista ei ole varaa auttaa.
Uskomattomalta kuulostava maaoikeus-ohjelma on vireillä Kathmandussa eli liitovaltiohallituksen tasolla: maattomille kaavaillaan vuokramaaoikeuden antamista. Kyse on isosta ja hitaasti etenevästä prosessista – jos se pahasti korruptoituneessa maassa ylipäätään lähtee toteutumaan. Koordinaattorimme Dambar Sunar kertoi, että Mastan kunnanjohtaja Gyan Bahadur Bohara (Sahara Nepalin perustaja ja Kongressipuolueen jäsen) on mukana näissä vuokramaa-asioita koskevissa neuvotteluissa. Maaoikeus heilauttaisi köyhyysstrategiat aivan uuteen asentoon. Odotamme uutisia!
Dambar kertoi perheistä löytyneistä eri tavoin vammautuneista lapsista, jotka eivät itse pysty osallistumaan mihinkään tuottavaan työhön. Voisiko heidän vanhempiaan ottaa mukaan esimerkiksi vihannestentuotantoryhmiin ja siten – perheen resurssien lisääntyessä – lapsetkin voisivat epäsuorasti hyötyä?
Kysymys oli ilahduttava. Kyllä, mukaan koulutuksiin vaan! Tai jos ne eivät ole soveliaita, projektin työntekijät voivat auttaa perhekohtaisesti, samoin naapurit.
Tässä johduimme puhumaan vastavuoroisuudesta. Niiden, jotka ovat hankkeen myötä voimaantuneet, tulee myös voimaannuttaa ja auttaa muita. Kehitysyhteistyö ei saa merkitä jo valmiiksi aktiivisten erottumista entistä korkeammalle muista. Kun saa, voi myös antaa.
Myös vähäosaisimmat voivat antaa jotakin, esimerkiksi erilaisia toisia hyödyttäviä työpanoksia (esim. auttaa vammaista kanafarmaria jauhamaan maissia kanoilleen). Voimaantumista on sekin, että voi tehdä jotain toisten ja yhteiseksi hyväksi, olla tärkeä yhteisön jäsen.
Rohkaisimme Dambaria, Umesh Raj Joshia ja Santosh Boharaa, jotka olivat skype-puhelumme toisessa päässä, pohtimaan vastavuoroisuuskysymyksiä omissa tapaamisissaan ja sitten keskustelemaan niistä yhdessä kyläläisten kanssa.
Koulutuksiin osallistumisesta ei enää makseta monitorointimatkallamme tehdyn päätöksen mukaisesti (vaikka tämä meidän silmissämme mieletön käytäntö on Nepalissa yleinen). Kysyimme, onko tämä vähentänyt koulutuksiin osallistuvien intoa, mitä Saharan työntekijät todella pelkäsivät. “Ei ole!” vastasi Dambar ylpeänä. “Onnistuimme selittämään, että koulutukset ovat heidän omaksi parhaakseen ja he ymmärsivät sen. Nyt vain tarjoamme aterian ja/tai teetä ja välipalaa.”
Seuraavat naiskoulutukset järjestetään kolmessa kylässä naisille, jotka eivät ole ennen niihin osallistuneet. Puhumaan tulee kunnan- tai piirihallinnon johtoon valittuja naisia ja joitakin jo chhaupadista irtautumaan pystyneitä kylien naisia. Teoreettisista oikeuskäsitteistä puhuu Dambar.
Mutta entäpä jos jo aiemmin johtajuuskoulutusta saaneet naiset otetaankin – ei vain kutsuttuina vähän kertomaan kokemuksistaan – vaan alusta pitäen suunnittelemaan koko ohjelmaa, vieläpä Dambarin sijaan ja omalla tavallaan selittämään mistä naisten oikeuksissa on kyse? Täytyyhän johtajuuskoulutusta jo saaneille naisille myös antaa aitoja johtamisen tehtäviä.
“Totta, heille täytyy antaa vastuuta. Otan tämän asian puheeksi naisten kanssa ja yritämme suunnitella koulutuksia uudelta pohjalta”, Dambar vastasi.
Koko yhteistyömme aikana on puhuttu vedestä ja vuoden 2021 maanvyörymissä rikkoutuneesta kastelukanavasta. Nyt ollaan niin pitkällä, että yhteistyössä ja suurimmaksi osaksi kunnan rahoituksella 571 metriä pitkää kanavaa ollaan rakentamassa uudestaan. Betonin kuljetukset ja lapiotyöt ovat edenneet hyvin, ja kanavan on määrä valmistua huhti-toukokuussa hyvissä ajoin ennen monsuunia. Kasteluvedestä hyötyy 150 taloutta eli noin 800 ihmistä.
Suunnitelmissa on suuren kansanjuhlan järjestäminen kun kanava on valmis. Naiset esittävät deuda-tanssia, ruokaa tarjotaan tuotantoryhmien antimista, kunnan johto ja mediaa kutsutaan paikalle. Sahara Nepalin työntekijät aikovat puhua keskinäisestä auttamisesta, yhteisvastuullisuudesta, uuden veden virratessa kyläläisten ulottuvilla.
Teksti ja otsikkokuva: Katri Simonen
Kuva: Sahara Nepal
Sahara Nepal tekee työtä ympäristökestävän toimeentulon ja naisten oikeuksien parantamiseksi. Vastineeksi ulkoministeriön hanketuesta Pääskyjen on kerättävä tänä vuonna 6618 euroa omarahoitusosuutta. Tue hankettamme tekemällä lahjoitus verkkokaupassamme. Lahjoitusvarat käytetään 100 %:sti hanketyöhön.