Nepalilaiset lentokoneet ovat olleet vuodesta 2013 lähtien EU:n mustalla listalla. Niillä ei saa tänne tulla. Nepalissa on vuosina 1962-2022 sattunut 71 onnettomuutta joissa on kuollut 863 ihmistä. Viimeisin ja pahin turma tapahtui 15. tammikuuta, 76 henkeä menehtyi.
Kavutaan Buddha Air -lentoyhtiön koneeseen Kathmandussa. Kone on kolmatta varttia myöhässä, tavanomainen lähdön viivästys on puolesta tunnista tuntiin. Asetutaan omille paikoille. Lentoemäntä tulee pyytämään siirtymistä pari penkkiriviä eteenpäin. “Tasapainon takia.”
Selvä, totta kai. Syvennyn muistiinpanoihini.
Kun laskeudutaan, nostan katseeni. Lentoemäntä, jolla on yllä jonkinlanen haalari, kävelee kapeaa käytävää kädessään valkea liina. Hän pysähtyy etuviistoon vasemmalle tyylikkään nuoren miehen eteen, kumartuu ja ottaa liinan alta jotakin – käsiaseen, ja ojentaa sen miehelle. Tämä tarttuu siihen välinpitämättömästi, liikahtaa sen verran että saa kohotettua pikkutakkinsa helmaa ja pudotettua aseen – aivan kuin elokuvissa – asevyöhön. Kaikkien katseet ovat nauliutuneet häneen, mutta mies ei voisi olla tyylikkäämmin kyllästyneen näköinen.
Myöhemmin kuulen, että tällainen on aivan tavallista. Lennon alussa lentoelämäntä oli hakenut häneltä aseen. Mies on vieressään ikkunapaikalla istuneen topi-suikkaisen vanhemman herran bodyguard.
Projektialueeltamme Nepalin Bajhangin Chainpurista kestää autolla 14 tuntia matkata Dhangadhiin, josta voi sitten jatkaa lentokoneella Kathmanduun. Linnuntietä etäisyys on vain hieman yli sata kilometriä, mutta koko ajan pyöritään rinteitä ylös tai alas.
Chainpurista on lentokoneyhteyskin Dhangadhiin, mutta se varmistuu aina vasta samana päivänä ja riippuu säästä ja siitä, onko kaupunkiin sen verran tulijoita että koneen ylipäätään kannattaa lentää.
Viime hetkeen jatkuva epävarmuus ei estä nepaleja tulemasta kentälle hyvissä ajoin, 2-4 tuntia ennen pienkoneen “virallista” lähtöaikaa, joka käytännössä myös aina siirtyy.
Ihmiset istuskelevat tuskin huomattavissa olevan kentän nurmipenkereillä, syövät eväitä eivätkä osoita minkäänlaisia kärsimättömyyden merkkejä.
Sama toistuu kaikissa lähdöissä. Kiireesti ja tarkasti kyllä varhain aamulla laittaudutaan sovittuun paikkaan, mutta sitten odotetaan. Odotetaan kauan ja rauhassa että lähtö tavalla tai toisella myös toteutuu.
Ylivoimaisesti suurin syy Nepalin lentoturmiin on vaikea maasto ja nopeasti vaihtuvat säät. Kiitoradat ovat vuorten takia lyhyitä, säätiedot ja navigaatiolaitteet, lennonjohdon tarjoama tuki sekä henkilökunnan koulutus puutteellista.
Lentäjillä on myös taipumus aliarvioida olosuhteita ja yliarvioida kykyjään.
Pokharan onnettomuudessa ei kuitenkaan ollut kyse mistään näistä. Taivas oli kirkas, lentosää erinomainen ja kapteeni kokenut. Pääministeri Prasad Dahal oli vasta kaksi viikkoa aikaisemmin vihkinyt tämän Pokharan uuden kansainvälisen huippulentokentän käyttöön.
Lentoyhtiö oli nepalilainen Yeti Airlines ja kone tulossa Kathmandusta turistien suosimaan Pokharaan.
Tyttäreni lähetti minulle viestin heti onnettomudesta kuultuaan. “Äiti, et saa enää lentää Nepalissa!”
Katmandun kansainvälisellä lentokentällä tulijoita tervehtii lootusasennossa hymyilevä Buddha.
Teksti: Katri Simonen
Kuvat: Katri Simonen ja Heli Janhunen