Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.
Kuulumisia Intiasta

Kuulumisia Intiasta 

 

Manjubai ja Darpan keskustelevat viljelyn sujumisesta

 

”Käänteinen kasvihuoneilmiö” tuottaa vihanneksia ruokapöytään ja auttaa varautumaan ilmastonmuutokseen Rajasthanin kylissä

 

Aiemmin ilmastonmuutoksesta käytettiin sanaa kasvihuoneilmiö. Pääskyjen ja intialaisen kumppanin Prayatna Samitin hankekylissä Rajasthanissa on käynnissä eräänlainen ”käänteinen kasvihuoneilmiö”; kylien asukkaat parantavat mm. kasvihuoneiden avulla ruokaturvaansa, joka saattaa tulevaisuudessa heikentyä entisestään ilmastonmuutoksen mukanaan tuoman lisääntyvän kuivuuden ja äärevien sääolosuhteiden vuoksi.

 

Mutta miksi läntisen Intian kuumissa ja kuivissa kylissä tarvitaan kasvihuoneita? Siellähän lämmintä kasvukautta riittää vuoden ympäri eikä keinovalaistustakaan tarvitse viritellä. Kasvihuoneen tarkoitus ei tässä tapauksessa olekaan pitää lämpöä sisällään, vaan päinvastoin suojata taimia liialta auringolta ja monsuuniaikaan rankkasateilta. Kasvihuoneen materiaalikaan ei ole läpinäkyvää muovia tai lasia vaan hengittävää vihreää muoviverkkoa. Rakennelma suojaa kasveja myös laiduntavilta lehmiltä ja vuohilta sekä apinoilta ja kauriilta, jotka toisinaan iskevät verottamaan satoa. Tällaisten ”varjohuoneiden” rakentaminen on osa Pääskyjen Intian-hankkeen keinovalikoimaa, jolla pyritään edistämään hankekylien ruokaturvaa, toimeentulomahdollisuuksia, biodiversiteetin suojelua ja yhteisöjen päätösvaltaa luonnonvarojen käyttöön liittyen.

 

Manjubain kasvihuone kukkulan laella, etualalla tomaattipeltoaManjubain kasvihuone kukkulan laella, etualalla tomaattipeltoa

Keskellä kuivaa, kumpuilevaa maisemaa seisoo myös Manjubain kasvihuone. Se on pari viikkoa sitten pystytetty Baranin kylään Rajasthaniin Manjubain perheen pellolle, ja siellä on tarkoitus aloittaa vihannesten taimikasvatus ja myöhemmin ehkä myös hedelmäpuiden. Manjubailla on jo parin aarin vihannespellollaan kasvamassa tomaattia, chiliä, sipulia ja okraa siisteissä penkeissä – vaikuttava suoritus ensimmäistä kertaa vihanneksia viljelevältä nuorelta perheenäidiltä. Vihannestarha on perustettu vehnäpellon kulmaan, ja maahan on ennen viljelyn aloittamista härkien avulla kynnetty lehmänlantakompostia. Tällä erää kastelu on kaivosta kannettavan veden varassa, sähköllä toimivan pumpun kanssa on ollut ongelmia. Kesällä eli monsuunikaudella viljellään vehnän sijaan yleensä maissia.

 

Olemme Pääskyjen toiminnanjohtajan Helin kanssa yhdellä joulukuisen hankeseurantamatkamme seitsemästä kylävierailusta Intiassa. Uusi kumppanimme Prayatna Samiti toteuttaa yhdessä paikallisten viljelijöiden kanssa ruokaturvahanketta, joka on aloitettu jo viidessä kylässä ja tulee leviämään vielä viiteen kylään. Kuljemme kylillä viikon verran hankkeen koordinaattorin Darpan Chhabran sekä paikalliskoordinaattoreiden Shankar Sharman ja Lokesh Meenan kanssa. Darpan kärsivällisesti tulkkaa meille keskusteluja joko hindistä tai sen paikallisesta sukulaiskielestä mewarista.

 

Manjubai on yksi Pääskyjen yhteistyökumppanin Prayatna Samitin vetämään ruokaturvahankkeeseen osallistuvista naisista. Hän toivoo, että vihanneksia riittää oman perheen kulutuksen lisäksi myös myyntiin, samoin kuin aikanaan kasvihuoneessa kasvatettuja taimia on tarkoitus myydä omassa kylässä ja lähiseudulla. Vaikka hankekylien perheiden pääasiallinen elinkeino on maanviljely ja karjatalous, on vihannesviljely perin harvinaista ja hedelmäpuita näkyy kylissä vain harvakseltaan. Vihanneksetkin kuuluvat kyllä ruokavalioon, mutta ne ostetaan enimmäkseen lähikaupungin markkinoilta. Tulevaisuudessa mm. mangot, sitruunat, guavat ja taatelipalmut toivottavasti tuovat vaihtelua ruokavalioon, varjoa pihoille ja tuloja perheille.

 

Teehetki

 

Pellolta jatkamme ylös suvun talolle; ruokakuntaan kuuluu yhteensä 17 henkeä. Manjubain sukulaistytöt keittävät pienessä keittiörakennuksessa yksikertaisella savuttavalla saviliedellä maittavaa chaita, mausteista ja makeaa maitoteetä. Chai on varsinainen intialaisten oma energiajuoma, jota ilman 1,3 miljardin asukkaan valtio ei kauaa toimisi.

 

Chaita eli mausteista maitoteetä
tulossa niin talonväelle kuin vieraillekinChaita eli mausteista maitoteetä tulossa niin talonväelle kuin vieraillekin

 Olemme sukulaistyttöjen kanssa kaikki tyytyväisiä, että on sunnuntai, sillä muutoin tytöt olisivat koulussa, emmekä olisi tavanneet. Kyläteillä näkeekin arkipäivinä koulupukuihin pukeutuneita iloisesti vilkuttavia reppuselkiä; jokaisessa hankekylässä todetaan, että koulut ovat nykyisin lähellä ja lapset myös käyvät niissä. Jatkossa varmasti lukutaitokin on siis yleisempää; nyt vielä tapasimme naisten säästöryhmissä naisia, jotka eivät välttämättä olleet käyneet ollenkaan koulua eivätkä osaa lukea tai kirjoittaa.

 

Kylän hiljaisuus on lähes rikkumaton, moottoripyörä välillä pärisee läheistä pikkutietä pitkin. Kaksi vasikkaa majailee siistissä katoksessa talon vieressä. Tätä saattaisi erehtyä pitämään idyllinä, ellei tietäisi, miten raskaan työn takana esim. kaikki syötävä ruoka ja käytettävä vesi on. Iso osa töistä lepää naisten harteilla, sillä monet miehet ovat muuttaneet työn perässä kaupunkeihin ja käyvät kotosalla vain harvakseltaan. Modernit mukavuudet eivät kyliin ole vielä ehtineet, joillakin perheillä on moottoripyörä ja lähempänä Salumberin kaupunkia jokunen ihan meikäläiseen tyyliin älypuhelimen kanssa raitilla notkuva nuorukainenkin näkyi.

 

Teehetken jälkeen on aika jatkaa naisten säästöryhmän tapaamiseen naapuritaloon pihaan. Säästöryhmät ovat tärkeä osa hankkeen toimintaa, sillä niiden kautta toteutetaan monia muita hanketoimintoja. Baranissakin säästöryhmän naiset ovat osallistuneet Prayatna Samitin järjestämään maatalouskoulutukseen, ja kertovat oppineensa mm. vihannesviljelyä ja luonnonmukaista lannoittamista. Kunhan säästöryhmän kassa on karttunut, voi siitä nostaa pienlainoja esim. maatalouden edistämiseen – työkalujen ja eläinten hankkimiseen ja vaikkapa rinnemaan muokkaamiseen tasaisemmaksi pelloksi.

 

Säästöryhmän naisten kanssa keskustelemme myös hirssinviljelystä. Vielä parikymmentä vuotta sitten hirssi oli ryhmän vanhempien jäsenten mukaan alueella yleinen viljelykasvi, mutta sen tilalle ovat tulleet maatalouden kaupallistuttua satoisammat vehnä ja maissi. Nuoremmat naiset eivät ole koskaan syöneet saatika viljelleet hirssiä. Vaikka pienempisatoinen onkin, on hirssillä – sen lukuisilla eri lajikkeilla – myös etuja: se on vehnää ja maissia huomattavasti ravitsevampi ja kestää kuivuutta paremmin. Hirssinviljelyn elvyttäminen alueella onkin järkevää varautumista ilmastonmuutoksen myötä mitä luultavimmin väheneviin sateisiin, ja siksi hirssinviljelyyn kouluttaminen on yksi hankkeen toimintoja. Ensimmäisenä hankevuonna viljelyä päästiin aloittamaan liian myöhään ja kokeilut jäivät varsin pienimuotoisiksi, mutta nyt toisena vuonna viljelysuunnitelmat keritään laatia ajoissa. Vihreistä kasvihuoneista on hyötyä hirssinviljelyssäkin, sillä riisin tapaa myös hirssi ensin esikasvatetaan pienemmällä maatilkulla ja sitten siirretään varsinaiselle pellolle kasvamaan.

 

Tätä juttua kirjoittaessani viljelykausi lähestyy myös koto-Suomessa, ja monella ikkunalaudat täyttyvät taimiruukuista. Toivottavasti hyvistä sadoista nautitaan tänä vuonna niin Intiassa kuin Suomessakin!

 

TEKSTI JA KUVAT: Aija Taskinen, Pääskyjen hallituksen jäsen

 

PS: Kirjoittajaa on viime aikoina inspiroinut – tietysti itse Intian lisäksi – myös Intiasta kertova kirjallisuus. Tässäpä pari lukuvinkkiä:

-          Arundhati Royn v. 2017 ilmestynyt romaani ”Äärimmäisen onnen ministeriö” on kaikki kehunsa ansainnut! Roy paketoi kiehtovaan kaunokirjalliseen muotoon useita Intian kipupisteitä parin viime vuosikymmenen ajalta.

-          Jhumpa Lahirin v. 2014 suomennettu romaani ”Tulvaniitty” kertoo eleettömän kauniisti sekä Kalkuttaan (nyk. Kolkata) että Yhdysvaltoihin sijoittuvan usean sukupolven tarinan, jossa perheen toisen pojan liittyminen maolaiseen naksaliitti-liikkeeseen perin pohjin mullistaa perheen elämän.

-          Taloustieteen nobelistin Amartya Senin ja Jean Drèzen v. 2017 suomennettu ”Vastakohtien Intia” on Intian kehityskysymyksiin paneutuva varsinainen tietopläjäys. Mielenkiintoista tietoa, taustoineen, mm. Intian eri osavaltioiden välisistä sekä Intian ja esim. Kiinan ja Bangladeshin välisistä eroista kehityksen eri mittareilla mitattuna. Koska alkuperäisteos on ilmestynyt jo v. 2013, ei teoksessa valitettavasti vielä käsitellä Intian nykyhallinnon harjoittaman politiikan vaikutuksia.

 

Kirjoitus on julkaistu Pääskyjen jäsenlehdessä 1/2018

 

***************************************************************************

 

AIRBNB-MAJOITUSTA JA TALOUSTAITOJA ADIVASI-KYLISSÄ

 

 

Vadadlen kylässä, Bodelin piirikunnassa, jolukuinen aamu valkenee eläinten konsertin säestyksellä. Pian lehmien, vesipuhvelien ja vuohien ääntely sekoittuu aamutoimiaan aloittelevien ihmisten puheensorinaan ja astioiden kolinaan. Autojen hälyä ei kuulu lainkaan. Airbnb-emäntäni Kavitaben Rathwa, Self-Employed Women’s Associationin (SEWA) paikalliskoordinaattori, on jo noussut valmistamaan aamiaista. Teen makea tuoksu houkuttelee minutkin aurinkoiselle takapihalle.

Joulukuussa matkustin Intiaan Pääskyjen ja SEWAn yhteisen jatkohankkeen jokavuotiselle seurantamatkalle. Vuonna 2015 käynnistynyt jatkohanke pyrkii parantamaan erityisesti nuoremman sukupolven kastittomien ja adivasinaisten toimeentuloa muun muassa tarjoamalla maatalous- ja karjankasvatuskoulutuksia. Nuorille naisille suunnatut työpajat sekä erilaiset johtajuus- ja taloustaitokoulutukset ovat nekin olennainen osa hanketta. Lisäksi hankkeen alla on perustettu välinevuokraamo, josta pienviljelijät voivat lainata maatalousvälineitä kohtuullista korvausta vastaan.

 

Talousosaamista

Kuluneen vuoden aikana hankkeessa on panostettu erityisesti taloustaitokoulutuksiin. Marraskuun 2016 seteliuudistus Intiassa on yksi taustalla vaikuttava tekijä. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena, terrorismin ja harmaan talouden kitkemisen lisäksi, oli houkutella ihmiset käteistaloudesta mobiilimaksamisen ja pankkipalveluiden piiriin, kuten kirjoitimme Pääskyjen jäsenlehdessä 1/2017.

Bodelin adivasikylissä pankkikortit ovat harvinaisuus. Käteinen on yhä kylien suosituin maksuväline. Tämän totesimme vuoden 2016 seurantamatkalla Heli Janhusen,Pääskyjen toiminnanjohtajan, kanssa. Kävi myös ilmi, että pienviljelijät elävät jatkuvassa velkakierteessä, sillä siemenet, lannoitteet, ja torjunta-aineet ostetaan velaksi. Sadonkorjuun jälkeen tulot käytetään paitsi velanmaksuun, myös harkitsemattomiin heräteostoksiin.

Pääskyjen ja SEWAn hankkeessa maatalous- ja taloustaitokoulutukset tukevat toisiaan. Maatalouskoulutuksissa naiset oppivat valmistamaan luonnonmukaisia, neempohjaisia lannoitteita ja torjunta-aineita pienin kustannuksin. Taloustaitokoulutuksissa he puolestaan oppivat suunnittelemaan rahankäyttöään ja hyödyntämään shekkejä, pankkikortteja ja mobiilimaksamista. Monilla kyläläisillä on jo älypuhelin.

Pienviljelijä Arunaben Rathwa Haripuran kylästä osallistui kuluneena vuonna SEWAn ja Pääskyjen koulutukseen, jossa esiteltiin vaihtoehtoja käteistaloudelle. Tavatessani Arunabenin SEWAn Bodelin-piiritoimistolla, hän kertoi hankkineensa koulutuksen jälkeen elämänsä ensimmäisen pankkikortin. Aiemmin hänellä oli tapana nostaa suuri kertasumma rahaa pankkitililtään ja säilyttää käteistä kotonaan patjan alla. Tämän vuoksi rahaa kului usein harkitsemattomiin ostoksiin. Pankkikortin myötä Arunaben nostaa pienempiä summia käteistä, ja vain tarvittaessa.

Arunaben kuuluu myös paikalliseen naisten säästöryhmään, jonka kautta jäsenten on mahdollista ottaa edullisia lainoja. Osana taloustaitokoulutuksia naisia kannustetaankin liittymään kylissään toimiviin säästöryhmiin tai perustamaan oma ryhmänsä. Näin he eivät enää ole riippuvaisia ulkopuolisista rahanlainaajista, jotka asettavat lainoille korkeat korot.

 

 

SEWAn naiset Airbnb-emäntinä

Seurantamatkan Bodelin-visiitin aikana sain kunnian toimia Kavitaben Rathwan perheen ensimmäisenä Airbnb-vieraana pienessä Vadadlan kylässä, jota ei edes löytynyt puhelimeni karttapalvelusta.

SEWA on aloittanut Airbnb-toiminnan Hum Sab Ek Hain (”Olemme kaikki yhtä”) -nimikkeen alla vuonna 2017. Kokeilu, jonka tavoitteena on löytää vaihtoehtoisia toimeentulomuotoja SEWAn jäsenille, alkoi Mehsanan ja Patanin alueilla Gujaratissa, ja on sittemmin laajentunut Surendranagariin ja Bodeliin.

Bodelissa toiminta oli vielä seurantamatkan aikaan alkutekijöissään, mutta heti vierailuni jälkeen Kavitaben otti jo vastaan yhdeksän hengen matkailijaryhmän Koillis-Intiasta. Purnima Patel, toinen paikalliskoordinaattori, hoiti varausjärjestelmää SEWAn Bodelin-toimistolta käsin – Kavitaben itse opetteli vielä käyttämään uutta tablettiaan.

Yöpyminen kotimajoituksessa oli ainutlaatuinen kokemus, joka mahdollisti tutustumisen kyläläisten jokapäiväiseen elämään. Pääsin muun muassa seuraamaan ruoanlaittoa ja maistamaan paikallisia adivasiherkkuja, kuten maissileipää. Kavitabenin aviomies Shankarbhai esitteli minulle vuoden puuvillasatoa sekä perheen yrtti- ja kukkapuutarhaa. Sain maistaa mm. tuoreesta tulsista eli pyhäbasilikasta tehtyä herkullista uutetta, joka lievitti tehokkaasti alkavaa nuhaani. Nukuin mangopuusta tehdyllä sängyllä samassa huoneessa emännän kanssa ­– hän kun ajatteli, että yksin matkustavalla vieraalla on tylsää itsekseen ilman juttuseuraa!

 

Hanke lähenee loppuaan

Pääskyjen ja SEWAn jatkohanke loppuu vuoden 2018 aikana. Viimeisenä vuonna hankkeessa järjestetään vielä useita taloustaitokoulutuksia, muiden naisten toimeentuloa tukevien koulutusten ohella. Lisäksi vuoden aikana hankitaan välinevuokraamoon traktorin peräkärry. Hankinta perustuu kyläläisten tarpeisiin.

Suosittelen kaikille Intian-matkaa suunnitteleville Pääskyjen jäsenille vierailua SEWAn naisten kotimajoituksessa. Edulliset majoituspaikat löytyvät Airbnb-palvelusta.

Kavitaben’s Homestay Airbnb-palvelussa: https://www.airbnb.fi/rooms/22195681

 

TEKSTI JA KUVAT: Jelena Salmi, Pääskyjen hallituksen jäsen

 

Kirjoitus on julkaistu Pääskyjen jäsenlehdessä 1/2018